Lehtikaali ja pizza ne yhteen soppii

Vaikka kuluva vuosi on ollut monin tavoin hankala ja raskas, on se myös sisältänyt useita ilonaiheita. Kuten sen, että tänä vuonna ötökät jättivät lehtikaalintaimeni rauhaan ja kas, siellä ne pörhistelevät kasvihuoneessa, ojennellen tomerasti komeiksi kasvaneita raajojaan. 

Olin törmännyt internetsissä Soppa 365:n lehtikaalipizzaohjeeseen ja se oli jäänyt takaraivoon kummittelemaan. Tänään tartuin jauhopussiin ja lopullinen tuotos oli yhdistelmä edellä mainitusta reseptistä sekä Maku-lehden ohjeesta, plus että pohjan tein jo aikoja sitten hyväksi havaitulla Pastanjauhantaa-blogin reseptillä. (Taikinasta saa kaksi uunipellillistä pizzaa, kun kaulitsee taikinan ohueksi.)

JA KYLLÄ OLI HYVÄÄ. Kaali paahtuu pizzan päällä ihanan rapsakaksi, mikä sopii enemmän kuin hyvin ihmiselle joka voisi elää pelkillä rapeilla syömisillä. Ranskankerma tomaattikastikkeen korvaajana oli uusi kokemus, mutta jää todellakin käyttöön. Vinkki: valkosipulimurska kannattaa sekoittaa fraichen joukkoon, niin sen saa nätisti levittymään pohjan päälle. Muiksi täytteiksi laitoin punasipulia, pepperonimakkarasiivuja, juustoraastetta ja tietysti sitä lehtikaalia. Ja heti uunista otetun lätyn päälle halkaistuja kirsikkatomaatteja. (Näin luodaan illuusio siitä, että tässähän syödään melkeinpä salaattia.)

Juuston paikasta pizzassa käydään toisinaan kiivasta keskustelua. Minä olen liittynyt siihen lahkoon, joka ripottelee raasteen heti kastikkeen päälle ja sitten vasta muut täytteet. Se tuntuu jollain tavalla hyvältä ja oikealta. 

(Hyvältä ja oikealta tuntuu myös kirjoittaa pitsa eikä pizza, mutta tiedän kuuluvani tässä asiassa vähemmistöön. Siksi nössöilen ja käytän jälkimmäistä, koska en juuri nyt kaipaa osakseni minkäänlaista nettiraivoa.) 

 

P.S. Myös muita hyviä lehtikaalireseptejä otetaan vastaan, koska tavaraa riittää.