Luomumunista ja uskosta ihmiseen
Silloin kun maailma tuntuu erityisen synkeältä paikalta ja kanssaihmiset vain omaa etuaan tavoittelevilta kerberoksilta, tekee hyvää hypätä rattiin ja karauttaa kauas pois. Tai sitten vaan ostoksille kaupungin ulkopuolelle.
Ja ei, en puhu automarkettihelvetistä, vaan luomukanalasta.
Mieli rauhoittuu jo huristellessa halki aavan peltomaiseman, mutta perillä se vasta lepääkin, kun astuu sisään kenties maailman sympaattisimpaan munamyymälään.
Se on pieni huone, jonka pöydällä on pinossa suuria munakennoja, rahalipas, laskin ja ruutuvihko. Loput ehkä arvaattekin?
Asiakas merkitsee vihkoon päivämäärän, nimensä ja ostamansa kennojen määrän, kilauttaa rahat lippaaseen ja nappaa munat kainaloon. Ja kaikki tämä ilman kenenkään valvovaa silmää.
Kuinka mahtavaa.
Miten hyvä mieli voikaan tulla siitä, että joku vielä tässä maailmassa ja tällä tavalla luottaa ihmisen rehellisyyteen.
Se hymyilyttää pitkään.