Me ollaan ne

Elämässä ei pidä pelätä mitään, asioita tulee vain ymmärtää. Nyt on aika ymmärtää enemmän, jotta pelkäisimme vähemmän. 

Kaveri postasi eilen Instagramiin tämän sitaatin fyysikko ja kemisti Marie Curielta. Se sopii aika hyvin alustukseksi tälle kirjapostaukselle.

Suomalainen keskustelukulttuuri ei varsinaisesti elä tällä hetkellä suurta kulta-aikaansa. On vahvoja mielipiteitä, joista pidetään tiukasti kiinni, poteroista huudellen, ilman että ollaan lainkaan kiinnostuneita vastapuolen argumenteista. Tärkeintä ei oikeastaan ole edes se, mistä keskustellaan, vaan se, kuka on oikeassa. Tämä pätee erityisesti maahanmuuttokeskusteluun.

Kaikille meille, jotka pidämme itseämme suvaitsevaisina ihmisinä ja niputamme kaikki persut samaan junttirasistikarsinaan, tämä kirja on oikeastaan aika kamalaa luettavaa. Voi nimittäin käydä niin ikävästi, että joutuukin tarkistamaan omia kantojaan ja miettimään, mihin ne omat mielipiteet ja ennakkoluulot oikeastaan perustuvatkaan. 

Ja sehän se vasta ärsyttääkin.

Politiikantoimittaja Leena Sharman kirjaa on arvosteltu liian myötäsukaisesta suhtautumisesta perussuomalaisiin. Jos myötäsukaisuutta on se, että ihminen pyritään esittelemään ihmisenä eikä pelkkänä kohuotsikon aiheuttajana, niin sitten varmaankin näin on. Totuus ihmisestä kun harvoin mahtuu yhteen uutiseen tai kuvankaappaukseen. 

Ymmärryksen perään olen huudellut ennenkin. Vaikeaahan se tietysti on, paljon vaikeampaa kuin tuomitseminen.