Minä suojelen sinua kaikelta

Tänä aamuna silmään osui uutinen naapurikunnan musiikkitapahtumasta ja sen suojelijaksi valitusta maakuntajohtajasta. 

Se kuulostaa jotenkin hienolta ja mahtipontiselta, että suojelee jotakin tapahtumaa. Vaikka hänhän (vain) antaa nimensä tapahtuman käyttöön, lisäten näin arvovallallaan tapahtuman julkisuutta ja painoarvoa, ainakin toivottavasti. Ja nauttii VIP-teltassa ilmaista viinaa.

Vaan olisipa siistiä, jos suojelija olisi kirjaimellisesti nimensä mukainen pesti. Valmisteluprosessin aikana hän toisi joka päivä herkkuja toimistolle ja hieroisi tuotantohenkilökunnan stressistä kiristyneitä hartioita. Jos rahat uhkaisivat loppua kesken, hänen lompakostaan irtoaisi helpotusta tilanteeseen. Varsinaisen tapahtuman aikaan hän päivystäisi portilla supersankariasussaan, toivottaen kävijät tervetulleiksi kopeloiden samalla laukut piilopullojen varalta. Backstagella hän hieroisi jokaisen esiintyjän jalat ja kuuntelisi keskeyttämättä läpi heidän narsistiset monologinsa. Tapahtuma-alueella hän suihkisi paikasta toiseen, valmiina puuttumaan uhkaaviin tilanteisiin välittömästi ja heittämään häiriköt niskaperseotteella pöpeliköön. Ja jos vessajonossa uhkaisi kriisi, hän olisi siellä välittömästi. Mikään inhimillinen tai täysi Bajamaja ei olisi hänelle vierasta. 

Tapahtuman jälkeen hän haravoisi roskia ja siivoaisi oksennuksia yhdessä muiden kanssa. Ja jos kassassa olisi vajetta, lompakko narahtaisi taas. 

No, miltä kuulostaa suojelijan pesti, pannaako nimi paperiin? 

(Kuva viime kesän Kontufolk-festareilta, jolla ei käsittääkseni ole ollut koskaan yhtään suojelijaa, paitsi että on. Festarintekijät ja -kävijät itse. Sympaattinen tapahtuma, suosittelen.)

(Ja jos otsikko käynnisti päässäsi Ultra Bra-jukeboksin, en aio pyytää sitä anteeksi. Ultra Bra’ta kannattaa aina kuunnella, vaikka sitten väkisin.)