Must on tullu, taidehullu

Olen varmaankin tullut hulluksi.

Mutta ei se haittaa. Tämä nimittäin tuntuu tosi hyvältä.

Olen puuhaillut viime aikoina paljon kaikenlaista. Olen rikkonut skumppalasin ja liimaillut sirpaleita paperille sekä silpunnut saamani virallisen kirjeen atomeiksi ja tunkenut suikaleet takaisin kuoreen. Olen heittänyt punaviinilasin pohjat paperille ja hangannut valokuvan rikki hiekkapaperilla. Olen leikannut Putinin naaman irti ja piirtänyt tilalle punaisen nenän. Olen suudellut muovikalvoa punatuilla huulillani ja olen ajanut autolla valkoisen t-paidan yli marketin parkkipaikalla. 

Ja kaikki tämä tietysti taiteen nimissä. 

Meneillään olevan kurssin nimi on Havainnointi ja piirustus. Nimi on ankea eikä kerro mitään siitä hillittömästä hauskuudesta, jota se pitää sisällään. Ensimmäisellä viikolla teimme kollaaseja, toisen viikon teemana olemme koettaneet jättää jälkiä itsestämme jollain muulla tavalla kuin perinteisillä piirustusvälineillä. 

Tiesittekö, että foliollakin voi piirtää? En minäkään, mutta nyt tiedän. 

Erityisen paljon olen rakastanut kurssilla noudatettavaa ravakkaa työskentelytempoa. Luennot pidetään iltapäivisin ja samalla annetaan kotitehtävä, jonka parissa saa tuhrata illan ja seuraavan aamupäivän (jotkut ehkä yönsäkin, mutta itse olen jo niin keski-ikäinen että käytän sen mielummin nukkumiseen). Luentojen yhteydessä työt kootaan seinälle ja yhteisessä kritiikkikeskustelussa opettaja antaa niistä palautetta ja myös kurssitoverit saavat kertoa omat mielipiteensä. Ja sitten taas uutta tehtävää putkeen. 

Jotkut toverit ovat ahdistuneet työskentelyajan vähyydestä, minä hyrisen tyytyväisyydestä. On ihan parasta, kun aikaa ei ole tuhlattavaksi ylimääräiseen märehtimiseen. On tartuttava kiinni ensimmäisestä ideasta ja lähdettävä viemään sitä eteenpäin, kävi miten kävi. Jos tulee hyvä juttu, niin hyvä, jos tulee paskaa niin sekin on hyvä. Koska siitä sitä vasta oppiikin jotakin. 

Ehkä kaikkein palkitsevinta on kuitenkin huomata itsessään muutos. En enää häpeä omien töideni esittelemistä enkä automaattisesti ajattele olevani huonompi muita. Uskon ihan eri tavalla itseeni kuin vielä pari kuukautta sitten ja luotan siihen, että ideani kantavat. Epäilemättä kannustavalla ja lämminhenkisellä oppimisympäristöllä on ollut tähän asiaan suuri vaikutus. 

Ensi viikko on varattu kokonaan itsenäiselle työskentelylle ja kurssin lopputyön tekemiselle. Mitäkö aion tehdä? Hain kirpparilta kassillisen valkoisia vaatteita ja taidan jatkaa niiden yli ajelemista. 

Katsotaan, mitä tapahtuu.