On kiva taputtaa selkään voittajaa

Kotikaupungissani eletään nyt suurta kiekkohuumaa. 

Saipa. Meijän pojat. Ikuinen SM-liigan hännänhuippu on jo toista kertaa tänä syksynä sarjakärjessä. Ja sen kyllä huomaa. 

Peli-iltoina Facebook täyttyy huutomerkeistä ja sydämistä. Keskustelupalstat pullistelevat hehkutusta kuten myös paikallislehden tekstiviestipalsta, josta joukkueen vaikeina aikoina oli luettavissa lähinnä tekstimuotoon puettuja keskisormia. 

En tiedä muusta Suomesta, mutta ainakaan me eteläkarjalaiset emme ole kuuluisia kyvystämme tsempata ahdingossa olevia. Maassa makaavaa on syytä vielä vähän potkaista, jotta varmasti menee viesti perille. Sen sijaan voittajilla on aina kavereita. Sanoitin aiheesta taannoin myös biisin.

Juttelin asiasta urheiluhenkisen ystävän kanssa, joka oli vahvasti sitä mieltä että kyseessä on erityisesti suomalainen ilmiö. Siinä missä brittiläinen jalkapallofani kannustaa omiaan niin myötä- kuin vastamäessä, täällä lyödään tappion hetkellä kuin vierasta sikaa. Itsehän en ymmärrä urheilufanituksesta yhtään mitään, vaikka seuraavasta kuvasta voisi toisin päätellä.
 

 
Onko linjoilla urheilufaneja? Oletko sinä pysynyt uskollisena suosikkitiimillesi vai onko takki kääntynyt?