Oon voimissain
Eilinen oli elämästä pullea päivä.
Täytteenä oli yksi laulukeikka, yhdet harjoitukset sekä voimauttavan valokuvan työpaja.
Kun pullean päivän päätteeksi sain kuljetettua itseni liukkaita teitä pitkin takaisin kotiosoitteeseen, oikaisin ja huokaisin. Väsymyksestä, onnesta. Ja kiitollisuudesta.
En väsy ihmettelemään kuvan voimaa, sitä kuinka se saa toisilleen tuntemattomat ihmiset avaamaan oman elämänsä kipeimpiä kohtia. Eikä kuva sitä tietysti yksin tee. Se tarvitsee seurakseen ihmisiä, jotka ovat valmiita kertomaan tarinansa. Ja ennen kaikkea, kuuntelemaan toisen ihmisen tarinan.
Kuuntelemaan ja hyväksymään. Ei etsimään virheitä tai osoittelemaan vikoja.
Vein työpajaan mukanani sukkahousutytön ja kerroin hänen tarinansa. Alunperin ajattelin, että työpajassa otettava omakuva voisi olla toisinto tuosta kuvasta, mutta sää ei varsinaisesti rohkaissut rantakalliolla kirmailuun pelkissä sukkahousuissa.
Joten päätinkin haluta tällaisen kuvan.
Sukkahousut eivät kuvassa näy, mutta siellä ne kuitenkin ovat.
Kuvasta ja paljosta muustakin kiitän Maritaa, jälleen kerran.