”Tytöt eturiviin!”

Nyt vähän hävettää. Ennen sunnuntai-iltaa en ollut tiennyt, että maailmassa on sellainen nainen kuin Kathleen Hanna.

Nyt harmittaa, ettei hän ollut läsnä minun nuoruudessani, siinä jonka elin silloin kun internetiä ei vielä ollut minulle olemassakaan. (Tiedän, kuulostan mummolta.) Olisi varmaankin ollut, jos olisin tiennyt hänestä. Jos teini-ikäinen tyttö jotakin tässä maailmassa tarvitsee niin esikuvikseen vihaisia ja röyhkeitä aikuisia naisia, jotka eivät suostu pitämään turpaansa kiinni.

Onneksi minulla oli kuitenkin Courtney Love ja Hole. Laitoin tänään pitkästä aikaa Holen Live through this-levyn soimaan ja voi luoja miten hyvä se on edelleen. Kun Courtney Love vuoroin kähisee ja huutaa ”YOU SHOULD LEARN HOW TO SAY NO” se tuntuu munasarjoissa asti ihan samalta kuin kuusitoistavuotiaana. 

Ai saatana että halusinkaan olla niin kuin Courtney. Tai siis en halunnut käyttää huumeita enkä olla ihan niin överisekaisin enkä ehkä näyttää ihan niin hutsahtavalta mutta noin niin kuin muuten kyllä.

https://www.youtube.com/embed/1p3oTfikVXA” width=”420″>

No mutta, takaisin Kathleen Hannaan. Naistenpäivän kunniaksi Yle Teema esitti dokumentin Punk-laulaja Kathleen Hanna (The Punk Singer), joka nimensä mukaisesti kertoo Bikini Killin ja Le Tigren laulajan, feministipunkkarin sekä riot grrrl-liikkeen suorasanaisen keulakuvan tarinan. Ja helvetin hienon tarinan kertookin. Dokkari on katsottavissa Yle Areenassa vielä vajaan kuukauden ajan joten hopi hopi katsomaan, jos jäi välistä. 

Postauksen otsikko viittaa siihen, että Kathleen Hanna usutti keikoillaan usein tyttöjä valtaamaan eturivin, koska toisin kuin usein aggressiviseksi heittäytyvä miesyleisö, tytöt eivät intoutuneet kourimaan esiintyjien rintoja tai häiritsemään keikkaa muulla tavoin perseilyllään.  Itsekin artistina ymmärrän tämän hyvin, vaikka olen sellaiselta säästynyt.

Dokumentin katsottuani julistin itseni Kathleen Hannan faniksi. Kun kerran jäi teininä välistä, niin korjataanpa tilanne nyt. Sydämeni jätti ainakin yhden lyönnin välistä kun tajusin että perkele, Hannan nykyinen bändi The Julie Ruin saapuu elokuussa keikalle Helsinkiin.

Klik, klik, kliketi klik. Arvatkaa kenellä on liput? 

Ja arvatkaa kuka aikoo mennä eturiviin?

Kulttuuri Leffat ja sarjat Musiikki

Nainen sanon sulle

Jos pitäisi valita vain yksi bändi tai artisti, jonka musiikkia kuuntelisi loppuikänsä, valintani olisi PMMP.

Yksi levy on ylitse muiden: keväällä 2012 ilmestynyt Rakkaudesta

Levyn julkaisu ajoittui samaan kohtaan, kun värit alkoivat pikkuhiljaa palailemaan päänsisäiseen televisiovastaanottimeeni pitkän mustavalkoisen kauden jälkeen. Luukutin levyä repeatilla ja imin siitä jokaisen sanan itseeni, täyttyen niistä kuin heliumpallo. 

Rakkain lauluista oli, ja on edelleen, tämä:

 

Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
Ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
Värikkäit palikoita rakentaa oma torni
Kun juomakulttuuriperhe kasvattaa
Tehän ootte jo oikein
Kun te ootte vaan just noin
Kaikki mitä te teette
Ja se miten te ootte
Hunninko maailmankartalle

Ei lisättävää.

Paitsi että PMMP:n Tässä elämä on-dokumenttielokuvan kampanja Mesenaatissa päättyy tänään. Vielä ehdit mukaan joukkorahoittamaan elokuvan levitystä, pienelläkin summalla voi osallistua. Lue lisää kampanjasta täältä. Odottelen malttamattomana leffan näkemistä ja että saan kangaskassin olalle heilumaan. 

Niin ja tietysti. Oikein hyvää naistenpäivää.

Jang ei ole mitään ilman jinnii
Ei maailma oo mitään ilman naista
Kehotanki joka pimuu ja mimmii
A-antakaa kuulua ja antakaa haista, joo
Tääl ei sitä tarvitse anteeksi pyytää
Millään tavoin ikinä ujostella, että
Ootte täydellisiä noin
Voitte tehdä ja mennä
Nainen, sanon sulle: Uneksi, lennä!
Sä voit tehdä ja mennä
Nainen, sanon sulle
Hei mä sanon sulle: Uneksi, lennä!

 

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään