Hei vanhus, ole pirteä!

Tämän vuoden Linnan juhlien polttavimpana puheenaiheena eivät (luojalle kiitos) olleet kenekään nännit tai epäonnistunut pukuvalinta, vaan 101-vuotias sotaveteraani Hannes Hynönen. Some-sensaatioksikin noussut sympaattinen Mikkelin mies hurmasi hymyllään ja positiivisella asenteellaan toimittajien ja juhlavieraiden lisäksi myös kotien sohvaperunat.

Sotaveteraaneille kuuluu toki kaikki kunnia ja niin suuri medianäkyvyys kuin vain ikinä irtoaa. Samalla herttaisesta Hanneksesta revitty riemu tulee kuitenkin kertoneeksi jotain hyvin olennaista suhteestamme vanhuuteen.

Riemuitsemme satavuotiaasta, joka paiskaa kävelykeppinsä nurkkaan, vie nuoren naisen parketille ja jaksaa valvoa aamukolmeen. Toisin sanoen satavuotiaasta, joka muistuttaa satavuotiasta niin vähän kuin vain mahdollista. 

Minulla on teoria: jokainen pirteä vanhus vie meidät kauemmas omasta syyllisyydestämme. Ihailemme heitä, jotka ovat iloisia ja pärjäävät omillaan, koska he eivät tarvitse apuamme. Eikä meidän silloin tarvitse kantaa syyllisyyttä sen avun antamatta jättämisestä. Haluamme vanhuksemme herttaisina, kettukarkintuoksuisina tarinaniskijöinä emmekä raihnaisina, elämänhalunsa menettäneinä avuntarvitsijoina.

On helppoa tykätä heistä, joiden jalka nousee ja jotka jaksavat vielä iskeä silmää. Vaikeampaa se on heidän kohdallaan, joiden housuissa haisee paska ja jotka eivät enää muista edes omaa nimeään.

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Itsenäisiä tekoja

kuva.jpg

Tänä aamuna aivan itsenäisesti paistoin aamupalaksi pekonia ja munia, sillä en muista päivän olleen koskaan huono jos sen on aloittanut pekoniaamiaisella.

Pihapuussa viihtyvät pikkulinnut olivat popsineet lintulaudat tyhjiksi, joten tuiskua uhmaten kävin täyttämässä ne, aivan itsenäisesti.

Aivan itsenäisesti huomasin vielä puoliltapäivin olevani yöpuvussa. Totesin aivan itsenäisesti, että sille asialle tuskin tarvitsee tehdä yhtään mitään.

Mies laittoi aivan itsenäisesti lähimetsässä juosseen hirven pataan ja kannen kiinni. Pataa uuniin laittaessaan hän aivan itsenäisesti totesi tyytyväisenä että voipi olla että viepi kielen perssiiseen.

Siis se ruoka.

Aivan itsenäisesti hän myös tarjoili lasillisen punkkua sohvalla kalsarit jalassa röhnöttävälle vaimolleen. Annoin siitä hänelle aivan itsenäisesti kymmenen pistettä.

Vielä tänään aion aivan itsenäisesti valmistaa lohimähnää ja syödä sitä ruissipsien kanssa. Aivan itsenäisesti aion myös sekoitella muutaman Eevan lanseraaman verigreippi-geeteen ja kohottaa maljan räntäsateiselle ja niin kovin rakkaalle kotimaalle.

Toivotan aivan mahdottoman itsenäistä itsenäisyyspäivää itse kullekin säädylle!

 

Kuvassa Pomppu-kissa näyttää mallia oikeaoppisesta itsenäisyydenjuhlinta-asennosta, aivan itsenäisesti.

Puheenaiheet Ajattelin tänään