Sananen viikonvaihteeksi
Laura kysyi blogissaan tärkeän kysymyksen: mitä haluaisit sanoa?
Juuri nyt, tässä ja nyt. Toisille ihmisille. Ja itsellesi.
Paljonkin. Mutta jos vaikka aloittaisin näistä:
Älä odota tumput suorana, että muut ihmiset tekevät sinut onnelliseksi. Et voi vierittää sellaista vastuuta kenenkään hartioille.
Jos elämä ei kiinnosta, tarkista onko siinä riittävästi värejä. Jos ei, niin nauti niitä lisää, Sisäisesti ja ulkoisesti. Tee appelsiinismoothie ja juo se pillillä huulet törröllään. Osta värikkäät sukkahousut ja vedä ne jalkaan. Tai päähän. Hanki värikynät tai maalituubeja. Piirrä tai maalaa. Tai väritä. Ihan mitä vaan.
Tee joka päivä jotakin, josta tulee helvetin hyvä mieli.
Syö joka päivä jotakin aivan helvetin hyvää.
Muista, että itseään ei pääse mihinkään karkuun. Jos peilistä katsoo takaisin ällöttävä nauta, hän tulee katsomaan sieltä takaisin vaikka siirtäisit peilin Pohjoisnavalle saakka.
Jos sinulla on jatkuva tarve etsiä virheitä toisista ihmisistä tai arvostella heidän elämäänsä, saattaa olla että omassa elämässäsi on jotakin todella pahasti pielessä.
Jos elämäsi on perseestä, hae apua. On olemassa koulutettuja ihmisiä, joiden luokse voi mennä juttelemaan jos lanttu meinaa levitä. Ei ole mikään häpeä turvautua heidän apuunsa. Häpeällisempää on kieriskellä vuosikausia omissa paskoissaan.
Jos olet löytänyt valon ja tiedät, miten tätä elämää pitää elää, niin onneksi olkoon. Voit toki näyttää valoa sille polulle, jolle toivot toistenkin astuvan, mutta älä nyt saatana sohi sillä lampullasi toisia suoraan silmiin. Tai jos välttämättä haluat tehdä niin, varaudu siihen että vielä jonakin päivänä joku vetää sinua nyrkillä naamaan.
Ja vielä.
Muista hengittää.
