Rok rok
Joo. Ilosaaressa oli aika ihanaa.
Hyvän reissun tunnistaa aina siitä, että tuntuu siltä kuin olisi ollut tosi kauan poissa kotoa. Nytkin reilun vuorokauden reissu tuntui huomattavasti pidemmältä.
Vaikka paljonhan sitä saa yhteenkin päivään mahtumaan, kun oikein ottaa asiakseen.
Ja kyllä siellä tarkeni. Periaatteessa inhoan sitä, että liian kuumasta säästä valitetaan, etenkin nyt tuon hyisen alkukesän jälkeen. Mutta kieltämättä mielessä kyllä kävi sekin, että vähempikin olisi riittänyt.
Päivän paras peliliike olikin se, kun älysin riipaista ylimääräiset vaatteet päältäni ja pulahtaa hetkeksi nutturaani myöten Pyhäselän vilvoittavaan rantaveteen. Bikinien virkaa ansiokkaasti toimittaneet märät alusvaatteet maastoutuvat hyvin mustan mekon alle ja raikastivat oloa mukavasti useamman tunnin ajan vielä uimisen jälkeenkin. Suosittelen lämpimästi.
Sisäistä viilennystä harjoitettiin toki myös, mutta melko maltillisesti kuitenkin. Kohua herättäneessä pontikkabaarissakin vierailtiin, mutta tyydyin vain ottamaan maistiaiset kaverin lasista ja tilasin nössösti sangriaa, mikä sopi kyllä hyvin yhteen viereiseltä Rentolavalta kaikuvien letkeiden rytmien kanssa.
Niin joo, olihan siellä niitä bändejäkin. Olavi Uusivirran energinen veto ilahdutti kovin, etenkin kun yllätysvieraaksi lavalle saapui ihana Anna Puu. Alunperin Anna Järvisen ja Olavin duetoima Nuori ja kaunis nosti välittömästi palan kurkkuun ja sai rapistelemaan nessupakettia repun sivutaskusta.
Pääasiallisin pyhiinvaelluskohteemme oli kuitenkin Portishead, jonka keikka lunasti kyllä kaikki odotukset ja vielä vähän enemmänkin. Jumalaisen Beth Gibbonsin ääni kairasi sieluun niin syvän avannon, että sen jälkeen Alice in Chains kuulosti vain väsyneeltä mölinältä, jota oli lähdettävä karkuun hotellilakanoiden väliin.
Kiitos Joensuu, olit ihana. Voi olla, että nähdään vielä toistekin.
P.S. Muutama lisäkuva löytyy allekirjoittaneen Instagramista.
