Uni paras lääke on
Kolmen viikon katkonaisten öiden jälkeen, nukuin viime yönä seitsemän tuntia putkeen. Seitsemän.
Nyt jos kaipaatte isolle lainallenne henkilötakaajaa, tulkaapa koputtelemaan.
Kun ihmiseltä katoaa uni, katoaa kaikki. Ja kun uskollinen sotaratsuni eli vahva melatoniinikaan ei meinannut auttaa, olin jo viittä vaille lähdössä jonottamaan unilääkereseptiä.
Mutta jos ihmisen luontainen rytmi häiriintyy perinpohjaisesti, niin jostainhan se kertoo. Ainakin siitä, että ote omasta elämästä on nyt jollain ihan muulla kuin ihmisellä itsellään. Joten auttaisiko ihan vaan se, että pyrkii saamaan sen otteen takaisin itselleen?
Kyllä se näköjään auttaa. Ja se, että tulee rakas ystävä matkojen päästä, joka istuu viereen ja kysyy sen tutun kysymyksen niin, että haluaa myös kuulla vastauksen:
mitä siulle ihan oikeasti kuuluu?
