Tässä kohtaa vuotta

on tapana ynnätä menneitä

tökkiä sormella kaikkea tapahtunutta

laskea plussat ja miinukset

laatia listoja huomispäiville

luvata jo lähtiessä liikoja

Minä en jaksaisi katsoa enää peruutuspeiliin

onhan tässä ollut kaikenlaista

romutin auton ja melkein itsenikin

ymmärsin murhaajaa

näin rumassa kaunista ja hyvässä pahaa

käänsin katseen aurinkoon

ja kahlasin tahmeassa pimeydessä

mutta mitäs näistä

tulee uusi vuosi

ehkä jotain hyvääkin tapahtuu

tai paljonkin

mutta ihmisiä tulee kuolemaan edelleen, kyllä, julkkiksiakin

etenkin viattomia ja aivan turhaan

tulee lisää sotia ja terroria

valkoinen raivo elää ja voi hyvin koska sitä ruokitaan

vuosiluvun vaihtuminen ei sitä miksikään muuta

minä en lupaa muuta kuin yrittää olla ihminen

siinäkin on ihan tarpeeksi

keskiyöllä sytytän tähtisadetikun

juon skumppaa ja heilautan tukkaa

helvettiinhän tämä juna on menossa

mutta pidetään nyt edes matkalla hauskaa

miulla on semmonen harras toive että nukkuisin pois

hän sanoo

kuin sanoisi ihan minkä tahansa lauseen 

jos se minusta olisi kiinni

niin antaisin hänen mennä

mutta ei se ole

joten siinä minä vain istun ja yritän hymyillä

vaikken helvetti soikoon tiedä miksi

ja äkkiä minä muistan ne aamut

kun makasimme tässä samassa huoneessa vierekkäin 

poljimme ilmaa kuin polkupyörää

vaikka se näytti hassulta ja minua nauratti

koska sillä tavalla päivä aloitetaan 

jos haluaa pysyä notkeana

ja äkkiä minä haluan takaisin ne päivät

kauppaleikit ja kolikoista raaputetut leikkirahat

paistetun sipulin ja maustepippurin tuoksut

veehooässät täynnä tohtori sykeröä

ääneen luetut maailman vahvimmat nallet

pesutupavuorot ja pyykkikorit

vaatehuoneen ja seuralehtipinot

minä haluan takaisin ne päivät

niin kovaa että sattuu

maljakossa puhtaanpunaiset tulppaanit

ovat rävähtäneet auki

sillä aikaa kun katsoin muualle