Sain tänään tosi kivaa postia. Niin kivaa, että perustin sen kunniaksi uuden blogin. Tai siis, reissublogin. Tai siis, vähän niin kuin jatko-osan viime kesän reissublogille.
Perliininmunkkiin taltioin siis lauantaista eteenpäin Berliinin huumaa, jota toivottavasti kestää lähes juhannukseen asti. Tämä Rimpsa varmaan huilailee enemmän tai vähemmän sen aikaa, ehkä jotakin postaan tännekin. Mutta enemmän tuonne Munkkiin.
Nähdään siellä! Tschüss!
Lilyn toimituksen palstalla vinkattiin tänään ihanasta sesonkiherkusta eli raparperista. Sitä itseään puskee esiin myös Kukkamäen piha, josta varsi jos toinenkin on jo ehtinyt viime viikkoina päätyä paistokseen.
Olen laiskuudessani edennyt jo siihen pisteeseen, että piirakkataikinan vaivaaminen ja taputtelu vuokaan on liikaa. Vaan ei hätää, apuun saapui Kotiliesi ja Rapsakka raparperipaistos.
Olen vääntänyt varmaan kolme paistosta tuolla ohjeella ja hyvää on tullut. Koska kaapissa ei ollut fariinisokeria, lorottelin raparperien päälle aivan muina naisina tummaa siirappia. Ajaa täysin saman asian, väitän ma. Neljän viljan hiutaleiden käyttö tässä yhteydessä oli aivan uusi asia, mutta toimii kuin häkä.
Ja vaniljakastikettahan me tämän kanssa sitten vedetään. Etkä muuten osta valmista, näinhän me sovitaan? Niin naurettavan helppoa on kiehauttaa se ihan ite.
Kuvassa raparperivauvoja huhtikuussa.
P.S. Suvin raparperijogurtista inspiroituneena haudutin aamulla raparperihilloketta kreikkalaisen jogurtin kaveriksi. Maistui.
