Tasan vuosi sitten vietin elämäni ensimmäisen yön vankilassa.
Päässäni jylläsi sellainen liikenneruuhka jota itse Ensio Itkonenkaan ei kykenisi purkamaan. En pystynyt miettimään mitään muuta kuin juuri tapaamiani ihmisiä ja tarinoita, joita olin juuri kuullut. Ne olivat menneet ihoni alle ja tehneet sinne pesän.
Pysyvästi.
Vuodet eivät ole veljiä keskenään. Elämässäni on ollut vuosia, joita en oikein edes muista eläneeni ja sitten sellaisia vuosia kuin tämä juuri kulunut, johon mahtuu enemmän oppitunteja kuin koko tähänastiseen elämään yhteensä.
Minussa on jälkiä, pysyviä jälkiä. Ne jäljet saavat minut pysähtymään rikosuutisten ääreen ja tunkemaan pääni rivien väliin, etsimään sieltä jotakin mitä ei ääneen sanota. Jälkiä, jotka saavat minut kysymään, miksi. Jälkiä, jotka saavat minut suuttumaan jos joku on sitä mieltä, että lapsia on ihan ok kasvattaa yhtään minkäänlaisella väkivallalla ja alistamisella. Suuttumaan siitä, että väkivaltaa vähätellään kutsumalla sitä koulukiusaamiseksi.
Enkä voi muuta kuin hyväksyä sen, että on asioita joita en enää koskaan voi katsoa samoin kuin ennen.
Onneksi.
Vuosi sitten kirjoitin eräästä nuoresta miehestä ja hänen tuhatsivuisista koulukirjoistaan. Tänään tapasin hänet uudelleen. Koulukirjojen pino oli tässä välissä kasvanut, mutta nyt ympärillämme ei enää ollut avovankilan miljöö vaan liikenneaseman hälinä ja pöydässä pensselien sijaan pullakahvit.
Istuimme siinä kaksi tuntia ja puhuimme. Valokuvista, mutta myös paljosta muusta: rikoksista, tuomioista, päihteistä ja suomalaisesta alkoholipolitiikasta, vankeinhoidosta, lapsuudesta, vihasta, koirista ja kolareista. Ihmisten välisen kohtaamisen tärkeydestä.
Viikon päästä kohtaamme uudestaan, silloin minulla on kamera mukana.
Aloitan elämäni ensimmäisen pitkän valokuvaprojektin. Sen nimi on VAPAA, ja minä kuvaan entisiä vankeja heidän omilla ehdoillaan.
Siten kuin he itse haluavat tulla nähdyksi, tässä ja nyt, ilman menneisyyden painolastia.
Se tuntuu hyvältä. Samalla tavalla hyvältä kuin minusta tuntui vuosi sitten.
Kuin olisin saanut lahjan. Tärkeän lahjan.
