Koska meillä on joulu?

Täällä vietettiin tänään joulukauden avajaisia asiaankuuluvin menoin.

No joo, ihan kivat näkymät omalta parvekkeelta.

img_6662_683x1024.jpg

img_6658_1024x878.jpg

img_6657_1024x822.jpg

Olen ehkä outo, mutta minusta ilotulitus kuuluu nimenomaan uuteen vuoteen. En oikein osaa suhtautua siihen muissa olosuhteissa. Kaunishan se on tietysti katsoa, mutta kuitenkin.

Yhtä pitkähampaisesti suhtaudun joulunavaukseen marraskuussa kuukautta ennen jouluaattoa. Ehtisi myöhemminkin, ihan oikeasti. Äitini esimerkiksi on sitä mieltä, että jouluvalot saa ripustaa vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Emme ole kaikesta aina samaa mieltä, mutta tässä asiassa komppaan kyllä. 

Ja oikeastihan joulu on avattu kaupoissa jo aikoja sitten: joululaulut ovat soineet marketeissa jo lokakuusta asti, leluosastot pullistelevat paketintäytettä ja joulupaperirullat töröttävat terhakkaasti kassojen vieressä, ojennuksessa kuin sotilaat, kuin irvaillen vähäisenkin ryhtinsä kaamokseen kadottaneelle asiakkaalle. 

Huoh.

Ei, en minä joulua vihaa, jos en yli kaiken rakastakaan. En vain ymmärrä, miksi siitä pitää riehaantua ennen aikojaan. 

Ehkä siksi, että laskiaispulliakin saa nykyään ostaa kaupasta jo tammikuussa.

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

On kiva taputtaa selkään voittajaa

51_vitinviisut.jpg

Kotikaupungissani eletään nyt suurta kiekkohuumaa. 

Saipa. Meijän pojat. Ikuinen SM-liigan hännänhuippu on jo toista kertaa tänä syksynä sarjakärjessä. Ja sen kyllä huomaa. 

Peli-iltoina Facebook täyttyy huutomerkeistä ja sydämistä. Keskustelupalstat pullistelevat hehkutusta kuten myös paikallislehden tekstiviestipalsta, josta joukkueen vaikeina aikoina oli luettavissa lähinnä tekstimuotoon puettuja keskisormia. 

En tiedä muusta Suomesta, mutta ainakaan me eteläkarjalaiset emme ole kuuluisia kyvystämme tsempata ahdingossa olevia. Maassa makaavaa on syytä vielä vähän potkaista, jotta varmasti menee viesti perille. Sen sijaan voittajilla on aina kavereita. Sanoitin aiheesta taannoin myös biisin.

Juttelin asiasta urheiluhenkisen ystävän kanssa, joka oli vahvasti sitä mieltä että kyseessä on erityisesti suomalainen ilmiö. Siinä missä brittiläinen jalkapallofani kannustaa omiaan niin myötä- kuin vastamäessä, täällä lyödään tappion hetkellä kuin vierasta sikaa. Itsehän en ymmärrä urheilufanituksesta yhtään mitään, vaikka seuraavasta kuvasta voisi toisin päätellä.
 
img_4180_608x1024_380x640.jpg
 
Onko linjoilla urheilufaneja? Oletko sinä pysynyt uskollisena suosikkitiimillesi vai onko takki kääntynyt?
 
 
 
 
 

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta