Minulla on vähän huono päivä, ja näen itsestäni edustustilanteessa otetun epäedustavan valokuvan. Tuomio tulee suoraan selkärangasta: olen pelkkää kaksoisleukaa ja vyötärömakkaraa eivätkä vaatteeni sovi minulle ollenkaan.

Miten voi olla, että koen ulkomuodostani moista häpeää, saarnaanhan itsensä hyväksymisestä ja arvostamisesta, oli sitten minkä tahansa kokoinen ja muotoinen? Kuinka ihmeessä päässäni pyörii edelleen tällaisia ajatuksia, vaikka olen vakaasti sitä mieltä, että niin herkuttelu kuin himotreenaaminen ovat täysin ok, kunhan niitä tekee rakkaudesta itseensä eikä pahaa oloa turruttaakseen?

Elina Tanskasen toissapäiväinen kolumni osui kipeästi suoraan hermokeskukseeni, olenhan kirjoittanut paljon itsensä ja oman kehonsa hyväksymisestä. Voin myös aivan hyvin näkyä blogissani kalsarisillani tai vaikka hanuri paljaana, mutta kun äskettäin näin itsestäni naapurin juhlissa otetun kuvan, ei mieleeni tullut yhtään ainutta kaunista sanaa. 

Hyi helvetti! Mie näytän ihan joltain läskiltä muumilta!

Yäk! Hirvee turvonnut lehmä, jolla ei oo edes silmiä! Yöööök!

Ei kovinkaan kehopositiivista ajattelua. (Noh, kuka käski menemään seisomaan viisitoistavuotiaan urheilijanuorukaisen viereen.) 

Olisi niin ihanaa olla se oman elämänsä jumalatar, joka osaisi joka hetki katsoa itseään rakastavasti ja kunnioittavasti. Vaikka nykyään siinä onnistunkin koko ajan paremmin, tulee silti niitä hetkiä kun turvonnut muumi tulee ja yllättää takavasemmalta. 

Ja eihän siinä mitään. Tervetuloa.

Itseinho voi tulla ja viipyä aikansa, kunhan ei jää asumaan. Kahvit voidaan juoda, mutta santsikuppia ei tarjota.

Tänään ihanneminäni törmäsi todellisuuteen myös toisessa asiassa. Haaveissani olen nimittäin paitsi se oman elämäni itseni täydellisesti hyväksyvä jumalatar, myös nainen joka tekee vain eettisiä ja ekologisia kulutusvalintoja. 

Todellisuudessa olen nainen, joka osti tänään kukalliset kesäpöksyt Henkkamaukalta. 

Noh.

En kuitenkaan enää puristele makkaroitani päivittäin, enkä ostele halpoja rättejä viikoittain.

Se saa nyt tässä hetkessä riittää.