Dokkarisuositus: Tšernobylin babuškat
Näkemiin järki, nähdään huomenna!
Näin huudahtaa pieni, kurttuinen nainen dokumenttielokuvassa Tšernobylin babuškat ja nostaa votkalasin huulilleen. Meneillään on iloinen ilta: pikkukylän naapurusten hilpeät lettukestit.
Tosin kylä ei ole mikä tahansa kylä. Se sijaitsee Tšernobylin vaurioituneen ydinreaktorin lähellä, kielletyllä alueella.
Vuonna 1986, heti ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen alue evakuoitiin. Mutta kaikki eivät lähteneetkään lopullisesti. Noin sata iäkästä naista jatkaa elämäänsä kotitaloissaan viranomaisia uhmaten, lähes kokonaan omavaraisina. He viljelevät pihoissaan vihanneksia, sienestävät ja marjastavat. Piharakennuksissa kotkottavat kanat, järvestä ongitaan kalat.
Ja kaikki tämä säteilyn saastuttamassa ympäristössä.
En osaa edes kuvitella, millaista on joutua jättämään kotinsa jonkin ulkopuolisen uhan vuoksi, oli kyseessä sitten sota tai ympäristökatastrofi. Uskon sen olevan yksi traumaattisimmista kokemuksista, mitä ihmisen kohdalle voi hänen elämässään osua. Kuten dokumentissakin mainitaan, kaikki eivät koskaan toivu kotinsa menetyksestä vaan kuolevat ikävään. Yli yhdeksänkymmentävuotiaan isoäitini silmissä näen edelleen surun hänen puhuessaan rajantakaiseen Karjalaan jääneestä kotipaikastaan. Hän muistaa aina mainita meripihkahelmet: nuoren tytön suurimman aarteen, ne jotka lähtöpaniikissa unohtuivat kammarin piirongin päälle.
Vaikka eihän kyse tietenkään ole helmistä. Vaan jostain paljon suuremmasta.
Ajatus vaarallisella säteilyalueella asumisesta kuulostaa tietenkin täysin järjenvastaiselta. Eikä siinä järjestä olekaan kysymys, vaan tunteesta ja pohjattomasta rakkaudesta omaa kotipaikkaansa kohtaan. Kun katselee mummojen hehkuvia kasvoja heidän esitellessään kasvimaita, joilla jo heidän isoäitinsä ovat aikanaan kasvattaneet satoa, ymmärtää hyvin, miksi täältä ei niin vain lähdettykään.
Omavaraisuus myös pitää heidät hyvässä kunnossa. Yksi naisista kuvailee, kuinka kylään saapuvat iäkkäät turistit kinkkaavat kumarassa. Hän itse suoristaa selkänsä, ottaa pari laukka-askelta ja nauraa hersyvästi päälle. Hämmentävää on sekin, että rouvista mitatut säteilyarvot pysyttelevät normaalin rajoissa, huolimatta siitä että heidän ravintonsa tulee lähes kokonaan säteilyn saastuttamasta maaperästä.
Se pistää miettimään, mikä voima onnellisella ja tyytyväisellä ihmismielellä voikaan olla.
Tšernobylin babuškat katsottavissa Yle Areenassa.
