Feministejä välillä syytellään, että ette te mitään tasa-arvoa halua, naisen etua vaan ajatte. Minä kyllä taistelen sen puolesta, että jokaisella nuorella pojalla on oikeus tunne-elämään. Ja jokaisella teinipojalla on oikeus kasvaa mieheksi tasapainossa oman tunne-elämänsä kanssa. Tunnen ihan hirvittävän monta teinipoikaa ja olen pöyristynyt siitä, että heidän herkkyyttään ei tunnusteta. Jos onkin välillä paskamaista olla keski-ikää lähestyvä herkkä nainen, niin on kyllä paskamaista myös olla teini-ikäinen poika. Minä sentään saan tuntea. Saatana.

Feministikollektiivi Pihtarihuorat käsitteli uusimmassa blogipostauksessaan aihetta, jota allekirjoittanutkin on pyöritellyt nutturansa alla hetken jos toisenkin: poikien ja miesten oikeutta tunteisiin ja herkkyyteen. Oikeutta olla heikko, oikeutta olla peloissaan ja ihan pihalla. 

Miehet sitä ja naiset tätä-keskustelu on käynyt alkuvuodesta vilkkaana. Se on näyttäytynyt minulle ajoittain lähinnä väsyneenä kilpalaulantana siitä, ketä tässä nyt potkitaan eniten päähän. Voittajaa ei uskoakseni ole vielä löydetty.

Se, mihin olen eniten kiinnittänyt huomiota on se, kuinka niitä miehiä puhutellaan, jotka kokevat jääneensä parisuhteessa alakynteen. Voi voi, tulkaas nyt jätkät pois sieltä tossun alta! Nyt hei äijät vähän ryhtiä tuohon hommaan! Älkää nyt olko nössöjä, saatana!

Unohtuu se, ettei miehen mieli ole immuuni jatkuvalle nälvimiselle ja nalkuttamiselle. Unohtuu se, että miehen itsetuntokin voi murentua, jos sitä systemaattisesti murennetaan. Unohtuu se, että mieskin voi olla liian heikko puolustaakseen itseään.

Ja ennen kaikkea unohtuu se, että tossun alla on oikeastaan vain söötti ja vähättelevä ilmaisu henkiselle väkivallalle. 

Kuluneet kuukaudet vankilataideprojektin parissa ovat tarjonneet aitiopaikan sen näkemiseen, mihin tunteiden patoaminen, äijämuottiin väkisin sulloutuminen ja itsensä kovettaminen voivat pahimmillaan johtaa. Samasta aitiopaikasta olen onnekseni saanut nähdä myös sen, miten kova kuori voi hiljalleen murtua ja sen alta paljastua herkkä ja tunteva mies.

Minulla on vain yksi toive: voi kunpa sitä kuorta ei tarvitsisi koskaan kenenkään kasvattaa.