Alkaneen vuoden kirpsakka pakkassää on innostanut monia reippaaseen ulkoiluun ja punaposkien hankkimiseen vaikkapa luonnonjäällä pyörähdellen. Minä taas aktivoin pitkästä aikaa Netflix-tunnarini ja sivakoin läpi kymmenosaisen dokumenttisarjan Making A Murderer. 

Punaiset posket saa nimittäin tästäkin, jos sattuu kuulumaan siihen ihmisryhmään jota kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus vituttaa. 

Muistan, kun vuosia sitten katsoin leffateatterissa Lars von Trierin Dancer in the Darkin. Vaikka kyseessä oli fiktio, se ei silti estänyt minua menemästä täysillä mukaan elokuvan maailmaan, minkä seurauksena minut rainan päätteeksi sai kaapia kasaan jostakin penkkien välistä, popcornimurusten seasta. (Tomaattisilmien turvotus taisi laskeutua kunnolla muistaakseni vasta seuraavana päivänä.) Kolmen vartin huutoitkun lisäksi katsomiskokemuksesta on jäänyt mieleen takaraivossa moukarin lailla hakkaava lause:

TÄMÄ ON NIIN VÄÄRIN. 

Tästä dokkarisarjasta selvittiin ilman huutoitkua, mutta tuo sama lause hakkaa kalloa edelleen:

TÄMÄ ON NIIN VÄÄRIN. 

Making A Murderer kertoo amerikkalaisen Steven Averyn tarinan. Wisconsilainen Avery nousi julkisuuteen vuonna 2003 vapauduttuaan vankilasta istuttuaan siellä 18 vuotta rikoksesta, jota hän ei ollut tehnyt. Kaksi vuotta vapautumisensa jälkeen Steven istui jälleen syytetyn penkillä, tällä kertaa epäiltynä murhasta. 

Onko Steven Avery murhaaja vai lavastettiinko hänet? Tähän kysymykseen yli kymmenen vuoden ajan kuvattu dokumenttisarja hakee vastausta. 

Sarja herättää hyvin monenlaisia ajatuksia ja tunteita, kuten vitutusta, raivoa ja turhautumista. Seurasin monttu auki poliisien ja lakimiesten toimintaa ja halusin mennä lattialle kierimään ja puremaan tyynyä. EI NOIN VOI VITTU TEHDÄ. 

Mutta hei, kyllä vaan voi. 

Minut on kasvatettu luottamaan poliisiin ja viranomaisiin, siihen että oikeus toteutuu. Iän myötä se(kin) lapsuuden usko on varissut matkan varrelle. Kylmä tosiasia on se, että oikeus toteutuu vain joillekin.  No hei, toi nyt on tollasta jenkkimeininkiä, voisi tähän joku huudahtaa. Toista se on kuule täällä pohjoismaisessa sivistysvaltiossa.

Niin, ihan toistahan se. Meillähän on vaan Auerit ja Aarniot. Ja muutama muu juttu.

Ikävä tosiasia on se, että siellä missä on valtaa, on myös ihmisiä, joihin sitä valtaa käytetään. Eivätkä vallan kahvassa olevat ihmiset käytä valtaansa läheskään aina oikeudenmukaisesti, vaan myös mielivaltaisesti ja jopa sadistisesti.

Varsinkin silloin, kun todellista pelkoa kiinnijäämisestä ja seuraamuksista ei ole. Kun hyvä veli-verkosto toimii, kun kaveri varmistaa selustan. 

Näin toimii ihminen.

Psst. Sarjan ensimmäinen osa on katsottavissa myös YouTubessa:

https://youtube.com/watch?v=34M2zdLc-2U