Vietin tällä viikolla taas pari päivää työharjoittelussa vankilassa. Lähtöä tehdessä pysähdyin katsomaan reissukassejani ja nauroin työparilleni, kuinka pakaaseissani yhdistyvät trendikäs Kånken-hipsteri ja röökinpolttama rekkamies. 

– Ja niin myös siun jutuissa, tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä. 

(Kotimatkalla suoritimme vastaavan luonneanalyysin myös työparilleni, joka totesi olevansa hipsterin ja Anneli Auerin yhdistelmä. En nyt avaa tätä sen enempää, vaan jätän teidät tähän mielikuvaan.)

Kun katselen tuota kuvaa kasseistani (tirsk!), se riemastuttaa minua suunnattomasti. 

Se muistuttaa minua siitä pienestä tytöstä, joka rimpsumekon helmat heiluen leikki pikkuautoilla naapurinpojan kanssa. Siitä tytöstä, joka samana jouluna kuori paketeista sekä balettihameen että Lego-ritarilinnan. Siitä tytöstä, joka halusi olla sekä miekkaa heiluttava muskettikoira että tornista pelastettava prinsessa. 

Halusin jo silloin kaikki vaihtoehdot.

Ja haluan yhä.