Sipsisalaatti ja muita hyvää tekeviä asioita

En antanut surkeiden juhannussääennusteiden masentaa itseäni. Tiesin, että timanttisessa seurassa, varustettuna kahdella takakontillisella ruokaa ja juomaa homma ei voi mennä pieleen, vaikka taivaalta sataisi niitä kuuluisia vanhoja akkoja helmat korvissa.

nayttokuva_2015-06-21_kello_14.48.38.png

Vanhoja akkoja ei näkynyt, paitsi ehkä aamuisin peilikuvassa. Vettä ropsahteli, mutta myös aurinkoa siinä määrin että jopa suojakertoimille oli käyttöä. (Välittömästi aurinkorasvan levittämisen jälkeen tulikin pilvistä.) Aitassa talvehtinut auringonkeltainen hippivilttikin pääsi ottamaan nurmikkotuntumaa. 

Ilmakivääriammuntakisa juhannusaattona johtaa yleensä lööppeihin varoittavana esimerkkinä. Tällä kertaa vältyttiin fyysisiltä vammoilta ja enimmäkseen henkisiltäkin. Kaverin tauluun osuneiden harhalaukausten aiheuttamaa mielipahaa paikattiin huonolla huumorilla, kuten omien nolojen kakkakokemusten jakamisella ja hyvällä ruoalla, kuten hodareilla, muurikkaletuilla ja SIPSISALAATILLA. 

Sipsisalaatti herättikin jo Instagramin puolella ansaittua huomiota. Ohje on peräisin ystävän reseptikirjasta, jossa se kulkee nimellä Elinan sipsisalaatti. Kukaan meistä ei tiedä kuka tämä Elina on, mutta kiitos, kuka oletkin, keksintö on erinomainen. Meidän versioomme tuli lämmintä chili con carnea eli mausteista jauheliha-tomaatti-papumössöä, juustoraastetta, punasipulia, tomaattia, keitettyä kananmunaa, jäävuorisalaattia, Estrellan Herkkuchipsejä ja päälle sweet chili-kermaviilikastike. Ideana on siis kasata salaatti kulhoon kerroksittain ja sitten kouhaista pohjaa myöten tavaraa lautaselle. Tuhtia kuin mikä ja aivan käsittämättömän hyvää. Salaatin sisältöä voi varioida loputtomiin oman makunsa mukaan, suosittelen kokeilemaan. 

(Salaatin syömisestä ei muuten tule koskaan huono omatunto, vaikka siihen olisi käristetty päälle puoli kiloa pekonia. Sama juttu keittojen kanssa: kermaa voi olla niin paljon että lusikka seisoo pystyssä, mutta silti ihan vaan kevyesti keittolounaalla tässä ollaan juu.)

Keittiöremonttikin valmistui sopivasti juuri juhannuksen alla ja uusi, upea kyökki pääsi heti mukaan tositoimiin. Kiellän ehdottoman jyrkästi olevani materialisti, mutta kyllä yksi tärkeimmistä onnellisen elämän edellytyksistä on hyvien ihmissuhteiden lisäksi toimiva astianpesukone. Jälkimmäinen myös edesauttaa ensimmäistä. 

Myös Gin&Tonic-mehujäät ansaitsevat maininnan. Hyvin erikoinen kokemus, joka olisi ehkä vaatinut kunnon seksihelteet toimiakseen täydellä teholla. Ohjeen voi kurkata täältä, jos aihepiiri kiinnostaa. 

Minua kiinnostaa tällä hetkellä eniten se että KESÄ ON TÄÄLLÄ. 

UPEETA.  

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ajattelin tänään

Rantakunnossa, nyt ja aina

Suhde omaan kehoon on yksi ihmiselämän tärkeimmistä suhteista. Harvalla se suhde on täysin ongelmaton. Joskus voi käydä niinkin, että omasta kehosta tulee vihollinen. Jotakin, joka estää tekemästä asioita ja nauttimasta elämästä.

En voi pukeutua hameeseen, koska minulla on niin paksut jalat.

Hihaton paita olisi ihana, mutta en voi koska käsivarret ovat kamalaa löllöä.

Uikkareissa rannalle? Älä naurata. 

Kuulostaako tutulta?

Olin hirmuisen ilahtunut kuullessani Huuma-yhteisön ja Syömishäiriöliiton Etelä-Suomen alueyhdistyksen yhteisestä  #rantakunnossa-kampanjasta, joka vastustaa epärealistisia ulkonäköpaineita ja kannustaa itsensä hyväksymiseen. Tällaisia tempauksia kun ei vaan voi olla liikaa. Etenkään näin kesän kynnyksellä, kun liian moni ahdistuu vaa’an lukemasta ja vertaa peilikuvaansa kuvastojen photoshopattuihin bikinimalleihin. 

Yök. En voi. En kehtaa. 

Ei mitään yök. Sinä siellä, olet upea. Ja kyllä voit. Ja todellakin kehtaat.

Kampanjan ideana on jakaa somessa itsestään hyvän mielen rantakuva, tyyli on vapaa. Itseään ei tarvitse paljastella eikä edes jakaa kuvaa jos ajatus tuntuu vieraalta, voi myös vain kirjoittaa ajatuksiaan aiheesta auki. Kirjoitin blogissani viime elokuussa omasta kehosta, siihen liittyvästä häpeästä ja tuon häpeän hyvästelystä. Allekirjoitan tekstin edelleen, jos mahdollista niin vieläkin painavammin. 

Painan nimittäin tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. En ole siitä mitenkään ylpeä, mutta en myöskään häpeä sitä. Niin vain nyt on. Ja niin käy, kun syö enemmän kuin kuluttaa. Kuluneen lukuvuoden aikana kaikki ylimääräinen energia tuntuu menneen ajatustyöhön. Jatkossa sitä pitää riittää myös takapuolen nostamiseen sohvalta. Ei siksi, että haluaisin näyttää timmimmältä vaan koska haluan pitää itsestäni huolta. Haluan, että kroppani jaksaa kannatella minua ja tätä levotonta päätäni vielä pitkään.

Haluan olla keholleni hyvä, riippumatta kilojen tai muhkuroiden määrästä. Eikä hyvää tee se, että puristelen reisiäni peilin edessä ja yökkäilen.

En ole jeesus: toisina päivinä se on hemmetin paljon vaikeampaa kuin toisina. Mutta siihen auttaa, kun muistan että vastuu ajatuksistani on minulla itselläni. Minä valitsen sen, että mollaamisen sijaan ajattelen kehostani kauniita ajatuksia. 

Ihmismielen voima on ihmeellinen: kun kerran oppii ajattelemaan omasta kropastaan hyväksyvästi, huomaa yllättäen suhtautuvansa muidenkin kehoihin samalla tavalla. Ei ole enää kovinkaan suurta tarvetta osallistua keskusteluun, jossa vatvotaan toisten ihmisten selluliitteja ja liian kireitä trikoita. 

Sen sijaan tekee mieli huutaa: kauan eläköön kireät trikoot! Tai ei trikoita ollenkaan!

rantakunnossa

Allekirjoittanut #rantakunnossa. Täällä maalla ei uikkareita tarvita. 

(Kuva, kuten tämäkin ovat tämän kevään kurssitöitä digitaalisen valokuvauksen jaksolta Saimaan AMK:n kuvataiteen yksikössä.)

Hyvinvointi Mieli