Tulin tänään surulliseksi. Surua ei aiheuttanut hallitusohjelman julkistaminen, vaan tieto siitä että Fazer myy nykyään valmista keksimurua.

Haluan tarkentaa, että en ole mitenkään valmistuotevastainen ihminen. Niille on toki paikkansa ja aikansa. Mutta että valmista keksimurua.

Jotain kamalan murheellista siinä on. 

Ymmärrän, että monilla on kiire. Ymmärrän, että kiireestä huolimatta halutaan tehdä asioita itse. Mutta. Jotenkin nyt vaan vituttaa tämä pussiyhteiskunta, missä kaiken saa valmiiksi murennettuna. 

Että jumalauta keksien murskaaminenkin voi olla liian raskasta ja vaivalloista. Tekee oikein mieli mennä kadulle huutamaan että ole saatana tekemättä sitä kakkua, jos on niin kamalan vaikeaa! Nii! 

Mikä hitto minua vaivaa? Miksi otan tästä niin kovia kierroksia? 

Koska uutinen valmiista keksimurusta sai minut miettimään käsillä tekemistä. Ja sitä, kuinka tärkeää se on. 

Olin kerran luovan kirjoittamisen kurssilla, jossa puhuttiin käsin kirjoittamisen tärkeydestä ja siitä, kuinka käsi on sydämen jatke. Sama pätee tietysti muuhunkin käsillä tekemiseen kuin kynällä kirjoittamiseen. Kun ihminen tekee käsillään jotakin, saa aikaan jotakin konkreettista hän hoitaa samalla myös sydäntään ja mieltään. Läppärin hakkaamisella ei saa aikaan samaa vaikutusta. Eikä kaatamalla asioita suoraan pussista.

Käsillä tekemisen onni on käynyt itselleni harvinaisen selväksi kuluneen lukuvuoden aikana. Ehkä elävimpänä on mielessä kuvanveiston jakso, jossa istuimme pari viikkoa luokkatovereiden kanssa veistoluokassa, kädet savimöykkyjä pyöritellen ja suut käyden. Yhtenä hetkenä hörötimme maailman hölmöimmälle kikkelihuumorille ja viiden minuutin päästä keskustelimme kuolemasta ja koulukiusaamisesta. 

Kädet liikkeessä, sydämet avoinna. 

Ei ihmistä ole alunperin tehty kyhjöttämään tietokoneen edessä tai älypuhelin kourassa. Meidät on tehty lapioimaan maata, tekemään tulta ja kuorimaan lanttuja. Piirtämään seinään, maalaamaan isolla pensselillä ja kirjoittamaan rakkauskirjeitä koukeroisella käsialalla. 

Ja murskaamaan vanhalla puunuijalla teräskulhossa niitä halvatun keksejä.