Pakulanne eli muutama sananen suomen kielen haasteista

Kun aikanaan muutin yhteen puolisoni kanssa, odotin nimiemme ilmestymistä postiluukkuun kuin lapsi joulupukkia. Huoltomiestä vaan ei alkanut kuulua. Lopulta soitin isännöitsijälle, joka kirjoitettuaan nimet ylös ja varmistettuaan vielä ääneen niiden oikeellisuuden lupasi laittaa hommaan vauhtia.

Ja kas, siinä ne vihdoin olivat:

Ymmärrän kyllä, että Mänttäri saattaa olla hitusen haastava sukunimi, mutta jotenkin olisin odottanut hieman täsmällisempää suoritusta. Tästä tahattomasta komiikasta revittiin toki huumoria, kun porukalla visualisoimme, millainen tyyppi tämä ”Mättö”-Kivinen mahtaisi livenä olla. Ei ainakaan sellainen, jolle tekisi mieli mennä nakkikioskijonossa ryttyilemään.

Tämä kaunis, vanha muisto pulpahti mieleen, kun tutkin tarkemmin pöydälle viikonlopun jäljiltä unohtunutta pizzakuittia:

Pirinen-Mäntti? Vai sittenkin Möntti?

Huikeaa, kertakaikkiaan!

Yksi kaikkien aikojen suosikeistani on kuitenkin tositarina Pääskylänrinteeseen tilatusta pizzalähetyksestä, joka saapui perille tunnisteella Pakulanne. 

Ehkä se oli ravintolan tapa varoittaa, miten voi linjoille käydä, jos syö liikaa pizzaa. 

***

Mikä on hauskin (tai traagisin) tapa, jolla nimesi/osoitteesi on kirjoitettu väärin?