Sä oot sellainen

Kuka saa määritellä minut?

Kuka saa sanoa, millainen olen?

Kuka saa ottaa mustan tussin ja piirtää minulle ääriviivat? Kuka saa päättää, mitä värejä viivojen sisältä löytyy? 

Mietin sitä, miten usein ihminen ottaa totuutena sen, mitä toiset hänestä sanovat. 

Uskoo, kun tarpeeksi monta kertaa sanotaan että sinusta ei sitten ikinä tule yhtään mitään. Ja uskoo senkin, kun sanotaan että sinä se oletkin tuommoinen reipas ja tunnollinen. 

Ja alkaa elää todeksi sitä, mitä hänestä sanotaan. Pudottaa hanskat käsistään, koska ei mikään mitään hyödytä, kuitenkaan. 

Tai pinnistelee ja pingottaa, leipoo koko porukalle pullaa ja hymyilee vaikka tekisi mieli huutaa että

painukaa vittuun kaikki. 

Ja jonain päivänä sitten menee ja huutaakin niin.

Vain huomatakseen, että kukaan ei kuollut. Eikä maailma romahtanut. 

Tapahtui ainoastaan se, että joku meni ja muuttui pikkuisen enemmän omaksi itsekseen.