Sumussa
Juhliminen yli aamuviiden ei ole elämässäni ollut enää aikoihin sääntö, vaan pikemminkin suloinen poikkeus. Eilen siihen oli erityisen hyvä syy: jo teini-ikäiseksi varttuneen huikean yhteisömme syntymäpäiväkekkerit.
Olosuhteisiin nähden poikkeuksellinen elokuun yön lämpö tiivistyi aamuun mennessä hennoksi usvaksi, joka ympäröi viimeisetkin juhlapaikalta poistujat.
Varikset taistelivat pitsanjämistä, minä en mistään.
Sellaisina hetkinä sitä vaan tajuaa kaiken.
Tai ainakin sen, ettei ole yhtään mitään hätää.