Tag: maalla on mukavaa

Pari viikkoa sitten Hesarissa julkaistu, maaseudun miesten parisuhteettomuutta käsitellyt juttu Yksin jääneet kirvoitti kipakkaa keskustelua somessa, esimerkiksi täällä. Jutun sävyä moitittiin erityisesti kaupunkilaisnaisia syyllistäväksi: koettiin, että tämäkin asia on jälleen kerran naisten vika.  Luin jutun pariinkiin otteeseen ja tunsin oloni pahasti pintavialliseksi feministiksi, kun en millään löytänyt siitä sukupuoltani kohti osoittavaa syyttävää sormea. (Ehkä siksi, […]

Ruksaan päivän kalenteriin, soitan monta puhelua. Leivon paakkelssit ja keitän kahvit.  Muutamaksi tunniksi talo täyttyy naurusta, puheensorinasta ja kuppien kilinästä. Toiset pysyvät vielä omilla jaloillaan, toisia kannatellaan, pidetään kädestä, ihan varmuuden vuoksi.  He jotka ennen passasivat, ovat nyt passattavina. Yksi istuu pihalla silmät kiinni, hymyillen, keskipäivän auringossa. Suljettujen luomien takana lapsuuden kesät, pitkät ja kuumat, […]

Oletko nähnyt tätä naista??? Tuntomerkit:  hieman keskimittaista pitempi, pyöreähkö ruumiinrakenne pukeutunut reikäiseen trikoopuseroon, pierulegginsseihin, kotirouvahuiviin ja anopin vanhoihin nokialaisiin käsissä sekä suun ympärillä sinisiä tahroja mukana poimuri ja emalinen marjaämpäri Havaintojen mukaan liikkuu eteläisen Puumalan alueella. Mahdollisen kohtaamisen sattuessa ei pidä joutua paniikkiin, vaan puhua matalalla ja ystävällisellä äänellä sekä tarjota irtokarkkeja, mieluiten salmiakkipääkalloja.  HUOMIO! Ärsytettynä […]

Eilen illalla makasin sohvalla, kun kuulin keittiöstä kolinaa. Sitten töminää ja sitten vähän vikinää. Arvasin heti, mistä on kyse. Hetken päästä tupaan töpötteli Pomppu suussaan jotakin harmaata ja karvaista. Hetken aikaa sain kuunnella sohvan takaa kantautuvaa tarmokasta rutinaa, kun miisu pisteli iltapalaa poskeensa. Pää jätettiin lattialle, jotta mammakin saa ihailla todistusaineistoa urotyöstä. Kyllä, kehuin tietysti […]

En leivo koskaan pullaa. Taikinaa, jonka vaivaaminen on hirveän uuvuttavaa pitäisi tehdä kerralla paljon, mistä taas seuraa valtava määrä pullaa joka pitäisi syödä tuoreena koska ei se ole kuivahtaneena tai pakastimessa vierailleena enää mistään kotoisin. Äh. Mielummin ostan känttyni yksittäin paistopisteestä tai kahvilasta tai kutsun itseni kylään jonkun nohevan pullanpaistajan luokse.  Lihapullataikina taas on ihan […]

Aina tulee se hetki, kun siivousrätti tipahtaa käsistä. Nyt riittää. Jos vielä jäi tahroja, jääköön perintönä seuraavalle. Sähkösopimus katkaistu, pakastin sulatettu. Muistinhan ottaa tuhkiksen parvekkeelta, muistin joo.  Lasken vielä kerran avaimet, kaikki on tallella. Nostan skumpan pöydälle ja kirjoitan korttiin onnea uuteen kotiin.  Vielä viimeinen silmäys seiniin, jotka olivat joskus maailman ihanimmat ja keittiöön, joka […]

Liehtalan kesäduunareita ei hemmotella nurkan takana sijaitsevalla huokealla työpaikkaruokalalla, ellei mustikkametsää ja pihan herukkapuskia lasketa sellaiseksi. Jotain tuhdimpaa pitää kuitenkin pehtoorinnankin päivän aikana puraista, jotta jaksaa kantaa juomavettä lampaille ja tarinoida museovieraiden kanssa.  Nykyajan mukavuuksia henkilökunnan taukotuvassa edustavat kaasuhella ja kaasujääkaappi, joten mikropitsa ei ole vaihtoehto. Olenkin pysytellyt enimmäkseen helposti syötävissä, kylmissä sapuskoissa, kuten lohimähnässä […]

Lidlin kesämainoksen kohdalla copywriterilla on todellakin välähtänyt. Kyllä. Miksi tehdä muuta, kun voi grillata? Eilen piha-alttarimme uumenissa pöhisi foliotakkiin kääritty ahven, tänään töistä palaavaa ja lampaalle haisevaa pehtoorinnaa tervehti tirisevän ryynimakkaran kutsuva aromi. Ja kattilallinen uusia perunoita, tietenkin. Jos totta puhutaan, en olisi edes tarvinnut niiden lisäksi mitään muuta. Paitsi voipaketin.  Uusien perunoiden syöminen on […]

Sano koo, sano ee, sano äs, sano ää, sano KESÄÄÄÄÄÄ!  Olen pahoillani äskeisestä. Sisäinen cheerleaderini on täten vapautettu ja kirmaa pitkin pihoja ihan vain pelkästään siitä ilosta, että farkkushortsien käyttäminen ilman sukkahousuja on todellakin mahdollista.  Kyllä, ihmismieli on ihmeellinen: muutama päivä sandaalikelejä ja kaikki mennyt sääpaskuus on autuaasti unohtunut. Korkeintaan menneet kauhut nousevat pintaan silmäillessä […]

Saanko esitellä: uudet työkaverini.  Ja työmatkamaisemat. Ja stailit työvaatteet. Ei, se ei ole Obelix vaan Liehtalanniemen museotilan kesäpehtoori(nna).  Kolmena päivänä viikossa emännöin Liehtalan Jallun entistä tupaa, opastan museovieraita ja harjoitan supervoimiani, kuten kanakuiskaajan taitojani. Olen jo melko etevä houkuttelemaan siivekkäät päivän päätteeksi sisälle navettaan, yöksi pedoilta suojaan. Okei, myönnetään: leivänmuruista on merkittävä apu tässä hommassa.  […]