Tag: maalla on mukavaa

Kaupungissa vietettiin viikonloppuna Siivouspäivää. Minä siivosin sillä aikaa mieltäni pihahommissa.  Kasvihormoni-blogin Perho Kerttunen ei voisi olla enempää oikeassa: tämä aika on kaunis.  Niin kaunis, että melkein itkettää. Rikkaruohotkin ovat silmissäni kaunottaria: en väsy katselemaan talon ympärillä aukeavaa voikukkapeltoa. Kukkapenkissä vuohenputki syleilee tulppaania: näinhän sen pitää ollakin.  Kesä tuli ja henkiin jäätiin. Vain se on tärkeää. 

Tämä vauva tosin ei toivottavasti valvota öisin. Eikä puklaa päälle. Ja kyllä, näyttää siltä että hän saa myös useita sisaruksia. Mikäli viime kesä toistaa itseään, myös tulevana suvena kauhotaan Kukkamäessä tsatsikia ja hölskytyskurkkuja kaksin käsin. Niin hyviä kuin ne ovatkin, muitakin maukkaita kurkkureseptejä otetaan ilolla vastaan kommenttilootan puolella.  KESÄ.  SYDÄN.  

Vuosi vaihtui leppoisasti koti-illanistujaisten merkeissä. Oman kameran muistikortilta löytyi runsaasti staileja, mustavalkoisia taidekuvia mm. törkeän herkullisista karhunlihapurilaisista, sitkeän yrittämisen jälkeen vihdoinkin syttyneestä jätkänkynttilästä sekä tinasta, joka melkein unohdettiin valaa.  Niistä olisi saanut todella tyylikkään postauksen. Luulen kuitenkin, että nämä kaksi ystävän kameraan tallentunutta ruutua kertovat sen olennaisimman. Oikeanpuoleiseen kuvaan Spotifyta räpläävästä bloggaajasta tiivistyy itse asiassa […]

Tiedättehän sellaiset projektit, joista jo alussa tietää että tästä tuskin jää tuleville sukupolville kerrottavaa? Mutta joihin ryhtyy silti.  Mistä tulikin mieleeni, että muistatteko vielä jättikurpitsaprojektin? Kröhöm. No ei, ei tullut jättiläistä. Mikäli talon ainoaan vaakaan on luottamista, pallerolle kertyi elopainoa huikeat 4,3 kg joka on, pelottavaa kyllä, täsmälleen sama lukema kuin allekirjoittaneen syntymäpaino.  Tarkemmin kun […]

Tänään olisi ollut kaupungissa tarjolla paikallinen kuvakävely, osana Worldwide Photo Walk -tapahtumaa. Homman ideana on häröillä porukalla muutama tunti kaupungilla ja taltioida näkemäänsä muistikortille: siis sosiaalista ja hauskaa.  Mutta hei, enhän mie täältä pellon reunasta nyt mitenkään raahtinut sinne lähteä. Niinpä järkkäsin ihan oman, yhden hengen photowalkin.  Kävin katsomassa hakkuuaukeaa ja tahmasin sormeni pihkaiseen kantoon. Muuttunut […]

Ei tästä nyt oikein meinaa tulla mitään. Nimittäin tästä kesästä luopumisesta. Siispä kiusaan itseäni vielä vähän lisää ja lataan eetteriin oman osuuteni kesäkuvahaasteesta: tässä siis seitsemän kuvaa kera seitsemän sanan.  Painoton.  Vapaa. Kaunis. Rauha. Yhdessä. Sinä. Aitona.   

Useimmat vanhan kansan sanonnat ovat oikeastaan aika perseestä, kun tarkemmin ajattelee. Niin kuin vaikka tämäkin: sama pää, kesät talvet.  Ei todellakaan ole sama. Kesällä se pää on puolet kevyempi.  Tämä on ollut monessa suhteessa hyvin ihmeellinen kesä. (Huomaatteko, en pysty puhumaan siitä vielä imperfektissä. Koska eihän se vielä ole ohi, eihän?) Ihmeellinen siksi, että se on tuntunut […]

Naamakirjakaverini ovat epäilemättä jo kyllästyneet leuhotukseeni maalaiselämän ihanuudesta. Okei, lupaan, etten postaa enää yhtään kuvaa kasvihuoneen jättiläiskurkuista. Ehkä. Ja koska hyviä asioita kuuluu aina vesittää sillä että no hei on täälläkin oikeesti tosi paskaa, lienee aiheellista avautua myös landepaukkuilun pimeästä puolesta. Joka on…. … linnut. Tai tässä tapauksessa kurjet. Kyllä, olen erittäin eläinrakas ihminen. Mutta […]

Blogeissa asuu pahuus, senhän me tiedämme. Ne ovat olemassa vain viekoitellakseen viattomat lukijansa markkinatalouden sotkuisiin pauloihin ja saadakseen nämä haluamaan asioita, joiden olemassaolosta näillä poloisilla raukoilla ei ole ollut aavistustakaan.  Ja kas, taas nauraa irstas porvari matkalla pankkiin! Minäkin olisin varmasti ollut ihan onnellinen tyttö rakkaudenpunaisissa varpaankynsissäni, ellen olisi sattunut näkemään tätä Lauran postausta.  Kyllä […]

Juu kiitos vaan teille, jotka oikein yllytitte niihin mansikkamargaritahommiin. Huhhuh. Tänään on elämisen rytmi ollut tässä tuvassa hyvinkin verkkainen. Suurimpiin saavutuksiin kuuluu kahvinkeittimen lataaminen sekä pihanurmella makaaminen. Mietin, voiko oman maan mansikkamargaritojen aiheuttamaa kankkusta kutsua Strömsö-krapulaksi? (Vaikka oikeastihan Strömsössä ei koskaan kenelläkään ole krapulaa.) Toisaalta, Strömsössä kukaan ei takuulla myöskään saa naamaansa pastillinkokoista palovammaa tirskahtelevan […]