Tag: maalla on mukavaa

Osuuskauppa Suur-Savon vuosikalenterissa on heinäkuun kohdalla makoisa mansikkaresepti. Ohjeet vain ovat harmittavan epäselvät. Riittävätkö mintun ja sitruunamelissan hakkaamiseen pelkät nyrkit vai onko käytettävä pesäpallomailaa? Tai silitysrautaa? Onko väliä, tapahtuuko hakkaaminen kotona vai kenties nakkikioskijonossa? Saako olla itse aloitteellinen vai pitääkö odottaa, että minttu ja melissa käyvät ensin päälle? Kaipaan tarkennusta.   

On hyvä, etten tullut aikanaan perustaneeksi muotiblogia. Nyt olisin kusessa.  Tänä kesänä kuuminta hottia näyttäisivät olevan pari numeroa liian isot, hanurista lököttävät farkkusortsit, joilla on hyvä kyykätä kasvimaalla ja jotka eivät säikähdä mansikkatahraisten käpälöiden kosketusta. Niiden kanssa voi erinomaisesti yhdistää löysän, hihattoman t-paidan, jonka alla on hyvin tilaa sekä raikasta maalaisilmaa sisään imuroiville keuhkoille että […]

Lapsuusajan parhaalla ystävälläni oli synttärit heinäkuun puolivälissä. Hänen juhlapäivänään tarjoiltiin aina mansikkakakkua. Minä, elokuun lopun tyttö, olin siitä melkoisen kateellinen. Tosin kadehdin häneltä paljon muutakin, kuten oljenvaaleaa pitkää tukkaa ja luonnostaan pajunvitsamaista ruumiinrakennetta. Myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei kateus kannata: hiusväriä saa purkista ja hoikan vartalon sillä, ettei ota santsikierrosta. Minä kyllä melkein aina otan.  Mansikkakakkutraumastakin […]

Muistan, kun vapunpäivänä seisoin pihamaalla ja rapsuttelin haravalla puhtaaksi talven raiskaamaa mansikkamaata.  Jaa-a, saa nähdä vieläkö tuosta mitään tulee. Tosi pieniä ja kituliaita marjoja ovat olleet, pitäis varmaan repiä ylös koko paska, sanoi mies. No, olishan se kiva jos edes jotain tulis, vaikka ihan vaan muutama marja, huokaisin minä, varovaisen optimistisena.  Eilen pakastin ensimmäiset viisi […]

Se oli oikein hyvä pääsiäinen. Ruokahuolto ei onneksi ollut henkilökohtaisen kalaonnen varassa.  Niin on pepsodenttina että! No hei, ruoka maistuu taas ja pysyy myös sisällä. Vähemmästäkin hymyilyttää. Elämän suuria totuuksia: Paistetut muikut ja haukipihvit peittoavat lammaspaistin ihan kuusnolla, suklaa maistuu huomattavasti paremmalta levynä kuin munana ja rairuohon sijasta voi  aivan hyvin ihailla päänsä mullasta nostavia […]

Hupsista. Tajusin juuri, että olen viettänyt kaksi vuorokautta yöpaidassa.  Olen kyllä ollut vähän nuhainen ja flunssainen, mutta ehkä se on ollut enemmänkin tekosyy viltin alle kaivautumiselle. Toisaalta, mitä muuta meillä lopulta onkaan kuin tekosyitä? Nenäliinapaketin ja kurkkupastillirasian vieressä on ollut ihan lystikästä. Olen selannut läpi ison pinkan vanhoja Apu-lehtiä, tuijottanut telkkarista lihavia amerikkalaisia ja rapsutellut […]

Jos viettää joulunsa paikassa, jota hallitsee vanha leivinuuni, lienee synti olla käyttämättä sitä muuhunkin kuin lämmitykseen.  Karjalaiset sukujuuret ja kaikki, enkä silti ollut koskaan tehnyt karjalanpiirakoita. No nyt tein. Ja kyllä tuli hyviä.  On siinä oma juttunsa. Sitä ikään kuin asettuu osaksi sitä sukupolvien ketjua, naksahtaa ainakin hetkeksi paikoilleen. On kiinni perusasioissa, jalkapohjat maassa.  Eikä […]

Vanhan maalaistalon vintiltä voi löytyä kaikenlaisia aarteita. Noh, tämä nyt ei ollut yksi niistä. Toivottavasti teidän joulunne ei mennyt pelkästään vessassa istuen, vaikka se yleensä onkin yksi ylensyönnin väistämättömistä seurauksista. Taidankin mennä kaapimaan vuoan pohjalta loput lanttulaatikot.  

Niin paljon kuin kaupunkielämästä nautinkin, on myönnettävä että minussa asuu myös pesunkestävä maalaistyttö. Tämä sivupersoona pääseekin nyt ja jatkossa toteuttamaan itseään ainakin osa-aikaisesti eteläsavolaisessa maalaisidyllissä.  On kai niitä hullumpiakin näköaloja.  Maalaiselämällä on myös selviä terveysvaikutuksia: hartiat laskeutuvat ja pulssi tasaantuu. Henkikin tuntuu kulkevan hirsiseinien sisällä paremmin kuin elementtilaatikossa, kumma juttu.  Ja se hiljaisuus. Se on […]

Niin iloinen kuin olenkin siitä, että kaupunkilaiskissallamme on mahdollisuus mökkireissuilla toteuttaa itseään ja käyttää metsästäjänvaistojaan, en kuitenkaan ole järin ilahtunut siitä, että raatoja tai jopa eläviä siimahäntiä kannetaan sisälle tupaan. Kävimme tänä aamuna jälleen kovin yksipuolisen keskustelun aiheesta, kun kalma ilmeistyi saunaneteisen matolle. – Pomppu hei. Jos tapat, niin syöt. Ei vaikutusta. Heivasin silmänsä ristineen […]