Tuulet saa mua kannattaa
Onkohan meillä ollut täällä puhetta artistista nimeltä Maritta Kuula? On tai ei, niin kuunnelkaa häntä. On hyvä. Suosikkini on hänen toinen soololevynsä Valo ota vastaan (1997), joka aikanaan iski täysi-ikäisyyden kynnyksellä maailmantuskissaan räpiköivään allekirjoittaneeseen kuin Eino-myrsky Etelä-Savon metsiin. Muistan sen kouluperjantain, kun viimeisellä tunnilla naputtelin sormia pulpettiin, valmiina ryntäämään kohti viikonloppua ja 18-vuotisbileitäni. Kello pärähti […]