Kun maailma kadottaa värinsä
Lappeenrantalaisena lukiolaistyttönä, kultaisen ysärin puolivälissä ja jälkipuoliskolla vietin usein aikaa koulun lähellä olevassa ostoskeskuksessa. Siellä oli paitsi Arnoldsin notkuva munkkitiski, myös jokaisen musadiggarin pyhiinvaelluspaikka, levykauppa nimeltä Levy-Musiikki. Ja levykaupan tiskin takana usein sama näky: nuori mies, jolla oli aivan valtavasti tukkaa. Hän oli tuolloin Slumgudgeonin Marko Annala, myöhemmin Mokoman Marko Annala. Ja nyt myös kirjailija […]