Tyttö, joka itki Imatran Rossossa
Torstaina, hetkeä ennen puoltapäivää kannoin viimeiset työt palautustiskille ja sanoin kiitos ja kuulemiin. Viiteen saakka olisi ollut vielä aikaa liikutella siveltimiä, mutta kokemus on opettanut, että turhaa on hieroa enää silloin kun henkilökohtainen huippukohta on saavutettu. Ei se siitä enää miksikään muutu. Sitten hurautin Koskenpartaalle, kävelin paahteiselta kävelykadulta suoraan ilmastoituun Rossoon ja tilasin kaljan ja […]