Taskulämpimiä nuoruusmuistoja

Olivia-lehdessä on poskettoman hauska palsta, jossa keksitään uusia nimiä kaikkien tuntemille ilmiöille. Ehdoton suosikkini on tämä:

Loppukesästä vietimme kaverin polttareita, joiden teemana olivat huolettomat teinivuodet. Ohjelmaan kuului luonnollisestikin nostalgisten virvokkeiden nauttiminen autenttisessa ympäristössä, kuten urheilukentän pusikossa, vesitornin juurella ja nuorisotalon nurkalla.

Juomalistalle oli valikoitu pelkkiä klassikoita: laatuvalkoviini Liebfraumilch, Marlin Helmeilevä Omenaviini, terhakka Salmiakkikossu sekä juomasekoitus vailla vertaa eli kossu appelsiinituoremehulla. Minttusuklaan valmistus on harmi kyllä lopetettu, mutta sillekin löytyi onneksi korvaava tuote, kissanminttulikööri.

 

Odotukset eivät juomien suhteen olleet kovin korkealla. Pulloista ensimmäisenä korkattiin Lipis ja mukit vietiin huulille pahojen aavistusten saattelemana. 

Ei tullut puskaoksennusta, vaan hiljaista hyminää ja maiskuttelua. 

– Täähän on ihan okei.

– Joo, ei tää nyt niin pahaa oo.

– Jos mie baarissa tilaisin valkkarin ja tää tuotais eteen ni menis kyl ihan täydestä.

Entäs sitten omenaviini?

– Hmm, siis täähän on vähän niinku siideriä.

– Kyllähän tätä juo. 

– Miten niin tää oli olevinaan sillon pahaa?

Kissanmintun vihreä väri herätti epäilyä, mutta makutesti osoitti senkin turhaksi.

– Hei, aika veikee!

– Jos olis viel jäitä ni avot.

– Jäiks sinne pulloon viel?

Pelottavaa.

Onneksi yksi asia oli sentään aivan kuten ennenkin. 

Appelsiinikossu potki kurkussa aivan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. 

– Hyi saatana.

– Ei v***u, tää hajukin tökkii. Ei pysty.

– Yhhyhhyh. Mie muistan edelleen, miltä tuntu oksentaa tätä.

 

Mikä on sinun ikioma ryyniäisesi?