Tositeeveen kirvoittamaa parisuhdejorinaa
Kohureality Ensitreffit alttarilla putkahti eilen telkkarista ensimmäisen jakson voimin. Myönnän itsekin haukkoneeni henkeä formaatista kuullessani. Kukkahattu täristen huokailin ja pyörittelin silmiäni: mihin tämä maailma on oikein menossa? Missä moraali, missä perhearvot? (Herrantähden, eikö kukaan ajattele lapsia???)
Onneksi elämä on opettanut, ettei ensireaktio läheskään aina kerro koko totuutta. Kun pääsin pahimman ärtymykseni yli ja tutustuin sarjaan ideaan hieman tarkemmin, kiristävä panta pään ympärillä alkoi pikkuhiljaa hellittää. Ensimmäisen jakson herättämät reaktiot olivat yllätys itsellenikin.
Oho. Nämähän vaikuttavat ihan tolkullisilta ihmisiltä ja ovat selvästi ihan tositarkoituksella mukana tässä. Oih, aika liikkistä.
Sarjaa on nettikeskusteluissa syytetty mm. avioliittoinstituution halventamisesta. Kun katsoo avioerotilastoja, tulee mieleen että kyllä suomalaiset taitavat avioliiton halventamisen ihan ilman tosi-teeveetäkin.
Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin onhan parinvalinta ehkä monimutkaisin asia mitä maa päällään kantaa. Ja samalla yksi tärkeimmistä, ellei se kaikkein tärkein. Ihminen tekee useita huomattavasti pienempiä päätöksiä elämänsä aikana ja kysyy niihinkin ulkopuolista apua: kampaajalta sopivaan tukkamalliin, personal trainerilta liikkumiseen ja oikeaan ravintoon, kiinteistövälittäjältä asuntokauppoihin ja internetiltä ihan mihin vaan.
Mutta sen sijaan elämänkumppanin valinnassa kuvittelemme olevamme täysin kykeneviä itsenäisiin päätöksiin. Päätöksiin, jotka tulee yleensä tehtyä yökerhon tanssilattialla kolmen promillen liiskassa.
Tavallaan aika hassua.
No mutta eihän aviopuolison valintaa voi verrata uuden asunnon ostamiseen herranjestas kiekaisee nyt juuri joku siellä ruudun takana. Mutta minäpä vertaan, sillä yhtä mahdottomilta kuulostavat välillä toiveet molempien suhteen. Unelmakumppanille listataan yhtä utopistisia vaatimuksia kuin unelmakodille: edullinen mutta priimakuntoinen omakotitalo ydinkeskustassa järven rannalla. Ja mielellään sellainen, joka tekee minut onnelliseksi nyt ja aina, kiitos ja tänk juu.
Ei muuta kuin onnea etsintään.
Ajattelen että parinvalinnan suurin haaste piileekiin siinä, että epätäydelliset ihmiset haluavat itselleen täydellisen kumppanin. Kun ei näe omia vikojaan, ei pysty hyväksymään niitä toisessakaan. Ja silloin on varmaa, että aina joku pettyy.
Kuuntele sydäntäsi, hoetaan joka toisessa elämäntaito-oppaassa. Sitä vaan ei kukaan kerro, että sydämellään voi tehdä ihan yhtä paskoja päätöksiä kuin järjelläänkin. Sillä kummassakin tapauksessa se lopullinen päätöksen tekijä on ihminen. Erehtyväinen ihminen.