Tutuntuntuinen

Jokainen varmaan tietää sen tunteen, kun kohtaa ihmisen jonka tietää olevan jostain tuttu, mutta ei kuollakseenkaan muista, että mistä.

Olin aikaa sitten tulossa lentokoneella Riiasta Lappeenrantaan ja raavin päätäni. Muutaman penkkirivin päässä minusta istui nainen, jonka ehdottomasti tunsin jostain. Mutta mistä? Armoton rahina kuului, mutta piuhat vaan eivät yhdistyneet.

Lähikaupan kassa? Ei. Naapuri? Ei. Postin täti? Ei sekään.

Sen verran pääsin pähkäilyssä eteenpäin, että kyseessä täytyi olla paikka, jossa käyn melko usein. Sitten minulla välähti: kirjasto, tietenkin! Loppumatka kuluikin levollisissa merkeissä, omaan päättelykykyyni tyytyväisenä.

Tosin iloitsin hieman liian aikaisin.

Lopullisen ratkaisun mysteeri sai nimittäin vasta, kun seuraavan kerran asioin lähiAlkon kassalla.