Asuinpaikka, jossa et välttämättä viihdy. Koti, jossa et tunne oloasi kotoisaksi. Ystävät, joille et uskalla avautua. Puoliso, joka ei ymmärrä sinua. Työ, joka ei täytä janoasi. Elämä, joka tuntuu niin kovin vieraalta.

Toivottavasti sinullakin on ollut hetkiä, jolloin olet päätynyt miettimään syvällisemmin elämääsi, mikä on pielessä ja mitä siltä vielä haluaisit. Minulla on ehkä liian usein tarve edetä kohti pistettä, joka tuntuisi täysin omalta ja sitä, mitä haluaisin lopulta saavuttaa. Ongelmana on vain ollut se, ettei minulla ole hajuakaan mitä ne tarvitsemani saavutukset ja elämänmuutokset olisivat. Koen olevani hukassa ja olen jäänyt vain odottamaan, että joku löytäisi minut ja pelastaisi.

Siitä lähti idea tälle blogille. Olen haudutellut uuden blogin aloitusta koko alkuvuoden ja nimi on vaihtunut moneen kertaan. Itseäni varten -nimi perustuu siihen, että haluan kehittää itseäni ja kirjottaa aiheista, jotka ovat itselle tärkeitä, lähellä sydäntä ja mieluisia kirjoittaa. Tavoitteena on etsiä itseäni, arkista onnellisuutta ja suuntaa omalle elämälleni, sillä en halua enää jäädä odottamaan sitä, että joku löytäisi minut ja kertoisi minulle, mitä minun pitäisi olla. Samalla haluaisin, että jokainen meistä, sinäkin, ymmärtäisit eläväsi täällä itsellesi, et miellyttääksesi toisia tai tehdäksesi pelkästään jonkun muun onnelliseksi. En tarkoita tällä omaan napaan tuijottamista ja muita päin sylkemistä, vaan tervettä itsensä arvostamista ja ymmärtämistä.

Lisää alustusta itsestäni ja blogistani videon muodossa alla (be kind, tää on mun eka vlogi ikinä, sen huomaa ja saatan katuu tätä ehkä).https://www.youtube.com/embed/KnsbxRGfYzo?ecver=1

Jos ei näy, tässä vielä linkki: https://www.youtube.com/watch?v=KnsbxRGfYzo

Aikaisempia kirjoituksiani toisessa blogiportaalissa pääset lukaisemaan täältä: http://www.fitnessasenteella.fi/satu-ylikoski/

Ps. Täällä on kotitoimisto ja ergonomia kohdillaan! Luovuin juuri työpöydästäni, sillä puolen vuoden omistajuuden aikana en ollut jaksanut hankkia edes työtuolia ja kun tradenomin paperit sai käteen, se oli adios työpöydälle. Istun aina lattialla kuitenkin. 😉

Näillä sanoilla, tervetuloa lukemaan uutukaista blogiani ja palataan taas! :*

/S