Kasvukipuja

Muistan nuorempana kärsineeni usein fyysisistä kasvukivuista, pitkä tyttö kun olen. Noi kivut eivät kuitenkaan oo mitään verrattuna näihin ”aikuisiän” henkisiin kipuiluihin. Sitä tulee liian usein mietittyä omaa elämää ja suuntaa mihin on menossa, itselle kun ei ole siunaantunut sitä yhtä unelmaa mitä haluaa tehdä isona koko loppuelämän ajan (jos sitä pientä haavetta näyttelijänurasta ei lasketa, jonka eteen en ole tehnyt tippaakaan töitä). Mä vielä olen sellainen persoona, että kyllästyn nopeasti. Ihan kaikkeen.

Mä oon enää kuukauden töissä työpaikassa, joka oli mun työuran ensimmäinen kunnon työ, vakinainen virka. Olen ollut täällä nyt puolitoista vuotta, oppinut enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella! Aloitin perustarjouslaadinnasta, myöhemmin sain vastuulleni yhden järjestelmän ja vientimyynnin työtehtävät. Mun viimeisimmät ja suurimmat projektit ylettyivät Saudi Arabiaan asti ja pääsin myös Ruotsiin pitämään jälleenmyyjille myyntikoulutusta. Tämän lisäksi ihan hirveästi kaikkea muuta mielenkiintoista, missä on ollut jännittävää olla mukana!

Siltikään tämä kaikki, nopea eteneminen ja monipuoliset työtehtävät, ei saanut mua pysymään tyytyväisenä ja kyllästyin. Sen fiiliksen isketessä, kun tajuaa ettei tää ookaan mun juttu, ei vaan lähde enää pois. Päätin, että on aika jatkaa itsensä etsimistä. En halua jumahtaa paikalleni, vaan haluan löytää sen balanssin, kun on onnellinen sekä työelämän että sen ulkopuolisen elämän osalta.

No, allekirjoitin viime viikolla uuden työsopimuksen ja irtisanouduin nykyisestä työpaikasta, paikasta, jossa työkavereista on tullut jo vähän kuin perhettä. Nyt on sellainen fiilis, että olisin kuin pieni koiranpentu, jonka on pakko jatkaa matkaa yksinään ja peloissaan. Mulla on tiedossa 12 viikkoa kestävä palkaton koulutus, jonka jälkeen alkaa it-konsultin työt, tämäkin onneksi toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella. Musta tulee siis jonkin näköinen ohjelmistokehittäjä aka nörttikoodari! Onko tämä se mun juttu, en tiedä. Mutta mulla on vahva fiilis, että tää tietää vielä jotain hyvää.

En ole kovin monelle uskaltanut kertoa viimeisimmästä työn- ja alanvaihtopäätöksestä, koska pelkään, että joku vielä sanoo, että sinä oot ihan köttelö kun vaihdat sun hyvän työn tollaseen, mistä et tiiä mittään. Mutta toisaalta, mä oon tosi innoissani tästä ja that’s all that matters. Mä olen vähän tällainen fiiliksellä ja tunteellä elävä persoona. En ehkä haluakaan miettiä asioita liikaa järjellä, sillä se olisi jo tähän mennessäkin pilannut monta mahdollisuutta, joihin päätin tarttua hetken mielijohteesta (toisaalta järki olisi myös pelastanut mut monelta elämäni suurimmalta virheeltä, mutta se ei onneksi ollut tämän postauksen aihe).

Mun äiti ei esimerkiksi ainakaan ollut kovin innoissaan mun päätöksestä, en edes saanut onnitteluja uudesta työpaikasta. Mutta kuten blogini nimikin sen kertoo, itseä varten täällä eletään ja kannattaa aina kuunnella itseään ja mitä omalta elämältä haluaa. Toisen mielipidettä kannattaa kysyä vasta sitten, kun tuntee itse olevansa sokea asialle ja haluaa toisenlaisen näkökulman aiheeseen.

Tällaiset lauantaiavautumiset tällä kertaa. Nyt hörppään aamupalan loppuun ja saatan olla tekemättä mitään, koska vapaa lauantai.

Rentouttavaa lauantaita!

Satu

DSC02313.JPG

 

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä

En voi olla vegaani, koska harrastan ratsastusta

Lokakuun ensimmäinen päivä. Flunssa on saartanut mut aika kovin ja alkaa tuntua siltä, että väsymys olis pysyvä olotila. Aattelinkin pitkästä aikaa tilata pitsaa himaan, kasvisversiona tällä kertaa lihattoman lokakuun kunniaksi.

Ensimmäinen kunnollinen kosketus kasvis- ja vegaaniruokailuun tuli aika tarkalleen vuosi sitten, kun päätin kokeilla kasvisruokailua kahden viikon ajan. Minua on jo pidempään kiinnostanut lihan vähentäminen, mutta se on tuntunut vaikealta, sillä ateriani on pääsääntöisesti rakentunut lihan ympärille. Näin ollen on tuntunut, että minulla ei vain riitä aika tutustumaan kasvisruokailuun ja siihen, että saisin kaikki tarvittavat ravintoaineet. Ylä-asteaikoina siskoni päätti lopettaa punaisen lihan syönnin ja kotona kokkailtiinkin lähinnä kanaa ja kalaa. Noihin aikoihin myös koulussa aloin syömään vain kasvisruokaa ja hemoglobiini lähti hurjaan laskuun. Lopulta lääkärini kehoitti palaamaan lihansyöntiin. Tällöin murrosikäisen epävarmuusaikoina syöminen ylipäätään jäi toissijaiseksi, eli en voi täysin lihan poisjättämistä syyttää. Olen kuitenkin oppinut tästä ja sittemmin keskittynyt erityisesti siihen, että saan tarpeeksi tärkeitä ravintoaineita.

Tuon kahden viikon kasvisruokailun jälkeen olen pystynyt pitämään ja lisäämään kasvis- ja vegaaniruoan määrää arjessa. Nykyisin on myös todella paljon enemmän korvikkeita lihalle kuin ennen, on härkistä, nyhtistä ja mifua. Lisäksi mös helppojen reseptien saatavuus on kasvanut hurjasti, eikä voi enää laittaa tekosyyksi kokkaamisen vaikeutta tai sen pahaa makua – jotkut eivät aina edes tunnista, että esimerkiksi jauhelihakastike onkin tehty soijasta lihan sijaan.

Tänään sohvalla makoillessani päädyin YouTubeen ja yhden vegaanisuudesta höpöttävän tubettajan videoihin. Hän kertoi, kuinka vegaaniksi ryhtymisessä ei ole kyse vain ruokavaliosta vaan koko elämäntavasta. Hänen mukaansa on kiellettyä hakea omaa etua tai iloa eläimien kustannuksella. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi nahkatuotteiden ja kaiken eläinperäisten tuotteiden käyttö (niitä nahkatuotteita, jotka on ostettu ennen vegaaniksi ryhtymistä, on hyväksyttyä käyttää) ja hevosilla (kuten muillakin eläimillä) ratsastaminen on kielletty. Vegaaniksi ryhtyminen on käynyt minulla useaan otteeseen mielessä, mutta en ole ymmärtänyt sen kieltävän  myös rakkaan harrastukseni eläinten parissa. Rakastan eläimiä ja hevosia yli kaiken ja myös niiden hyvinvointi on minulle tärkeää. En siksi ikinä suostuisi käymään tallilla, jossa huomaisin eläimiä kohdeltavan huonosti. Mieleeni jäi vain pörräämään ajatus, että onko myös lemmikin hankkiminen kielletty? Ymmärrän asenteen esimerkiksi koirien rotujen jalostamista vastaan, mutta oma haaveeni on joskus hankkia hylätty katukoira Romaniasta antaen tälle samalla uuden mahdollisuuden elää. Tämä koira tulisi kuitenkin tuottamaan minulle suunnattoman määrän iloa, joka ymmärrykseni mukaan on kiellettyä toimintaa vegaanina.

Ymmärrän, että vegaani ei voi myöskään hankkia nahkaa sisältäviä tuotteita. Tämä on edellä mainitsemani lisäksi toinen syy, miksi en ehkä voisi ryhtyä vegaaniksi. En vain pidä aitoa nahkaa sisältävien vaatteiden tai kenkien istuvuudesta, vaan myös niiden pitkästä iästä. Siinä missä tekonahkatakkini kesti käyttöäni kaksi vuotta, aito nahkatakkini on nyt kuudennetta vuotta käytössäni ilman merkkiäkään käytöstä.

Mun mielestä ei ole optimaalista syöttää täydellistä vegaanista elämäntapaa, vaan kannustaa pieniin valintoihin. Minä en suostuisi luopumaan siitä mahdollisuudesta, etten joskus rankan viikon päätteeksi enää voisi kokkailla laadukasta pihviä punaviinikastikkeella. Olen kuitenkin tyytyväinen itseeni siinä mielessä, että vielä vuosi sitten söin päivittäin lihaa, nykyisin saattaa mennä koko viikko kasvisperäisillä aterioilla. Rakastan kebabrullia, nyhtöpossua, mutta myös kasvispihvejä ja metsäsienitäytteisiä kaalikääryleitä. Mikäli totaalikieltäytyminen ei ole sinunkaan juttusi, voit silti tehdä vaikka yhden paremman valinnan viikossa ja sekin on jo askel enemmän kuin ennen.

vuohenjuustosalaatti

Vuohenjuustoa perinteisen kana cesar salaatin sijaan – kannatti!
 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää lihattomampaa lokakuuta kaikille! Itse aion syödä tämän kuukauden aikana lihapullat pakkasesta ja osallistua duuniporukan kanssa burgerilounaaseen perjantain kunniaksi, mutta silti panostaa kasvisruoan kokkailuun kotosalla koko kuukauden ajan! 🙂

Satu

Hyvinvointi Liikunta Mieli Syvällistä