Tennispallot käyttöön autoa ajaessa
En sitten tiedä, mikä tämä juttu on, mutta oikeanpuoleinen pakarani on ollut todellakin kipeä viimeiset pari viikkoa. Se on lähtenyt alaselästä ja säteillyt koko pakaraan. Eikä se ole kokoaikaista, vaan niin ihanan yllätyksellistä, että ensin kävelet normaalisti, sitten pysähdyt ja seisot hetken. Seuraavaksi kun yrität edessä, meinaa oikeanpuoleinen jalka lähteä alta. Tuntuu nannalta ja ympärilläolevat ihmisetkin saavat silmäniloa, kun varoittamatta joku pökkelö saa sellaisen krampin, että se näyttää ihan känniseltä viikonlopun viettäjältä. Keskellä kirkasta arkipäivää. Kyselinpä tästä sitten neuvolasta ja iskias suljettiin pois, kun ei se kuitenkaan koko jalkaan mene. Ennemmin epäiltiin, että joku lihas harrastaa omia kramppejaan. Tästähän minä ilahduin: lihas! Edes yksi lihas, eikä vain joku epämääräinen rasvapatti! Wippii, siinäpä kramppaat kun muistutat samalla lihaksen olemassaolosta. Hiukan oloani helpottaakseni aloin kuitenkin suunnitella erästä kikkaa, joka oli Juha Vuorisen Juoppohullun Päiväkirjassa osassa neljä, vaippaihottuma. Juhallakin kramppasi persposki ja Juhan akan määräämä kansanparantaja Attila määräsi Juhan ajelemaan autolla niin, että kipeän pakaran puoleisessa takataskussa oli tennispallo. Jos ihmiset kulkee julkisesti geishakuulat paikoissaan, niin miksi minä en voisi laittaa rakkaiden farkkujeni takataskuun tennispalloa, ihan vain helpottaakseni autosta nousua? (Joo, tennispallo kyllä näkyy ulospäin paremmin, mutta voisin kirjoittaa takataskun pullean kohdan paikalle tekstin ”tässä on lihas”…)
Aamu on tänään ollut antoisan mielenkiintoinen. Sälli on ollut kiltti kuin pieni enkeli, eli rauhassa ollaan menty. Edelleen olen yövaatteissa ja aamutakissa (tästä pakkomielteestä joskus sitten lisää, ties vaikka löytyisi kohtalotovereita 😀 ) ja luonamme yöpynyt veljentytär, kuusivuotias Prittastiina on leikkinyt sällin kanssa koko aamun niin, että aamukahvitkin on menneet rauhassa. Tosin, kaksoset eivät ole unohtaneet muistuttaa olemassaolostaan ja sain hetken aikaa leikkiä patsasta ja nieleskellä. Sinnikkyys palkittiin, enkä joutunut tällä kertaa siivoamaan aamukahveja olohuoneen lattialta. Edistystä- tämän raskauden jälkeen voin lähteä huoletta juopottelemaan ja juoda vaikka mitä ja miten päin, varmasti olen silloin sellainen maisteri oksennuksen pidättelyssä, ettei mikään juoma potki takaisin. – Voisin koettaa pitkästä aikaa vaikka petollisinta juomaa maan päällä: tequilaa….-
Ihanan rauhalliseksi aamun on tehnyt myös se, että aikuinen lapseni on maailmalla, toisinsanoen hiihtolomareissulla kavereittensa kanssa. Tiistaiaamuna saatan saada hänet kotiin, joten rauha ja vapaapäivät vallitsevat tässä talossa niin mukavasti. Ei täällä silloinkaan kovin rauhatonta ole, kun se parempi puolisko on kotona, mutta jokainen, joka on elänyt parisuhteessa ja saman katon alla vuosikaupalla, tietää mitä tarkoitan. Olo on vähän kuin teinillä, jonka vanhemmat lähtevät viikonlopuksi pois kotoa ja talo on vain näppylänaaman. Nautinnollista, rauhallista, omaa vapautta. Ainoa ero on, että itse en ala pippaloita värkkäämään ja etsimään kaljankantajaa kaupasta, mutta akkojen kahvihetkiä on luvassa. Näin sällikin on tyytyväisempi, ei joudu pelkästään äidin naamaa katselemaan 🙂