Miten mä tähän oikein päädyin?

Tässä sitä sitten oltiin. Yksin, 30v täyttäneenä ja ilman lasta.

Oon teininä kirjoittanut päiväkirjaani haluavani lapsia ennenkuin täytän 30v. Viime vuonna tuli se maaginen raja täyteen eikä lasta ollut omaan asuntooni ilmestynyt. Tosin ei ollut sitä miestäkään, jonka kanssa olisi sitä lasta voinut yhdessä hoitaa.

Kavereiden saadessa lapsia viimeisten vuosien aikana on oma lapsenkaipuuni alkanut kasvaa infernaaliseksi. Olen aina halunnut olla äiti ja kasvattaa toisesta ihmisestä itseäni paremman version. Useita vuosia oon myös ollut sinkku, jonkavuoksi olen miettinyt erilaisia tapoja hankkia lapsi yksin. Baariin meno ja sieltä tuntemattoman miehen kotiin raahaaminen seksin vuoksi ei kuulostanut loppujen lopuksi kovin kestävältä ratkaisulta. En halunnut saattaa tuntematonta ihmistä vastuuseen mun raskaaksi saattamsiesta enkä toisaalta uskaltanut ottaa riskiä sukupuolitautien saamisesta tai siitä, ettei mies olisi suostunut seksiin ilman kondomia. Siksi päädyin etsimään lisää tietoa hedelmöityshoidoista, joita yksin lasta haluaville naisille tarjotaan.

Viimeisten vuosien aikana oon melkein viikottain saanut kuulla niin töissä kuin vapaa-ajallakin kuinka hyvä olen lasten aknssa toimimisessa ja miten minusta tulisi hyvä äiti. Kunpa ne olisivat tienneet, että suurin toiveeni oli se lapsi mutta siinä vaiheessa se rohkeus yksin hankintaan vielä puuttui. Vuoden 2017 lopussa kirjoitin itselleni viisi tavoitetta vuodelle 2018, joista yksi kohta oli hedelmöityshoitojen aloittaminen. Kevään ja alkukesän keräsin viel rohkeutta, kunnes syksyllä vihdoin uskalsin varata ajan lapsettomuusklinikalle selvittelyihin.

Blogissa tulen kertomaan käynneistä, niiden aiheuttamista ajatuksista sekä toivottavasti pääsen aikanaan muuttamaan blogin raskausblogiksi ja sitten oman pienperheeni blogiksi.