Viime vuosi oli raskas hoitojen osalta ja olin valmis lyömään hanskat tiskiin, kun elokuun alussa tehty neljäs inseminaatio ei tuottanut tulosta ja tiesin, että seuraava inseminaatio olisi viimeinen kokeilu ja sitten pitäisi siirtyä raskaampiin hoitoihin ja se tietäisi lisää rahanmenoa. Päätin pitää hoidossa taukoa määrittelemättömän ajan, jotta saisin omat ajatukseni ja kroppani kasaan. Elokuun loppu meni lomaillessa ja kävin ulkomaillakin itsekseni viikon löhöilemässä. Syyskuu meni oleskellessa ja taukoa hoidoista pitäessä.

Lokakuun alussa alkoi tuntua siltä, että voisin olla valmis inseminaatioon vielä kerran ja työkuviotkin näytti sallivan helposti hoitokäynnit, joten päätin soittaa kuukautisten alkaessa klinikalle ja varaavani hoitoaikaa. Lokakuun puolivälin tienoilla soittelin ja sain taas iloisen vastaanoton puhelimessa ja pyynnön tulla reilu viikon kuluttua ultraan katsastamaan tilannetta.

Ultrassa näkyi taas samanlainen tilanne munarakkuloiden tuotannossa kuin aina eli tilanne oli hyvä. Siitä sitten taas tikuttelemaan ovulaatiota, joka laskelmien mukaan osuisi joko sunnuntaille tai maanantaille. Lauantaiaamuna jännitin ovistestin tekoa eniten, koska jos silloin olisi ovis plussa niin ei inseminaatio tässä kierrossa onnistuisi. Lauantaina eikä sunnuntaina näyttänyt testi positiivista, joten maanantai aamuna ennen töitä odotin erityisellä jännityksellä tulosta ja niin vaan sieltä tuli hymynaama ovulaation merkiksi. Soitin sitten päivällä klinikalle ja sain kaikeksi onneksi ajan seuraavalle iltapäivällä, jotta en joutunut olemaan töistä pois.

Inseminaatio tehtiin viidennen kerran siis tiistaina 29.10. ja jotenkin oli todella rauhallinen olo klinikalta lähtiessä, vaikka tälläkään kertaa ei ollut oma lääkärini paikalla. Käynnin jälkeen lähetin parhaalle ystävälleni viestin, että fun fact tällä kertaa laitettiin 13miljoonaa kaveria uimaan. Siitä sitten alkoikin seuraavat piinaavat 14päivää, jotta näkisin oliko vihdoin tärpännyt vaiko ei.

Lähes kahden viikon päästä sunnuntaina oli isänpäivä ja jostain syystä teki mieli tehdä testi ennakkoon ja teinkin sen aamupäivällä ja mietin että riittääköhän vajaan neljän tunnin pidättäminen tuottamaan riittävästi hormoneja, jotta testi voisi edes näyttää positiivista. Päätin kuitenkin tehdä testin ja mennä suihkuun pikaisesti ennen lähtöä isänpäivän viettoon. Niin sieltä sitten pärähti elämäni ensimmäinen positiivinen raskaustesti !! Tuijotin varmaan kymmenen minuuttia testiruutua uskomatta sitä todeksi. Laitoin siitä kuvan ystävälle saatesanoilla, että jotain se viides kerta sai aikaan. Jatkoin isänpäivän viettoon niinkuin ei mitään kummaa olisi aamulla tapahtuntu ja voin sanoa, että ajatukset oli koko päivän jossain muualla kuin mm. katsomassani jääkiekko-ottelussa 🙂

Klinikalle soiti vasta torstaina 14.11. eli 16 päivää inseminaatiosta, koska olin aivan varma ettei tälläkään kertaa voinut onnistua. Klinikalla oltiin erittäin iloisia puolestani ja varasinkin samalla ajan varhaisultraan joulukuun alkuun, kun raskausviikkoja olisi täynnä seitsemän ja sikiön sydänäänet olisi kuultavissa. Siitä alkoikin sitten erilainen, mutta yhtä piinaava ajanjakso, joka päättyi laskettuna päivänä syntyneeseen ihanaan tyttövauvaan 🙂 Teen vielä lähiaikoina postauksen raskausajasta ja kahdesta ensimmäisestä kuukaudesta ja kerron mitä kaikkea on tullut vastaan ja mitä kaikkea olisin halunnut ennakkoon tietää itsellisen äidin näkokulmasta.