Ensikäynti

Varasin ensikäynnin omalle vapaapäivälleni, jotta saisin rauhassa panikoida ja keskittyä käyntiin ja sen aiheuttamiin ajatuksiin. Klinikan valinta ei ollut helpoin, koska kaikki suurimmat klinikat olivat lähekkäin Helsingin keskustassa. Lopulta päädyin valitsemaan sen, jonka sivuilta sain lämpimimmän fiiliksen. Hintaluokka tuntui olevan aika samaa ja kaikki klinikat tuntuivat hoitavan myös itsellisiä naisia eli yksin hoitoihin hakeutuvia naisia.

Ensikäyntiä varten piti täyttää etukäteen kaavake, jossa kysyttiin omaa taustaa ja syytä hoitoon hakeutumiselle. Taisin laittaa syyksi oman lapsen haluamisen, vaikka parisuhdetta ei nyt ole ollut. Muihin kohtiin vastaukset oli helppoja eikä niitä sen enempää tarvinnut miettiä.

Ensikäynnille mennessä panikoin aamun vaatteita (jotta näyttäisin vakuuttavalta aikuiselta), hiustenlaittoa (jotta en vaikuttaisi resupekalta), parkkipaikkaa (etten ole liian ajoissa enkä avrsinkaan myöhässä) ja miten klinikalla sitten tulsii käyttäytyä. Päädyin laittamaan luottomekkoni, hiukset pestyinä kiinni, parkkeeraamaan seuraavalle kadulle ja olemaan paikalla 10minuuttia etuajassa. Sisään mennessä kohtasin lämpimän ja tervetulleen fiiliksen, kävin ilmoittautumassa ja odotin hetken hiljaisessa odotusaulassa lääkäriä.

Lääkärin luona käytiin läpi sitä miski olen vastaanotolla, mitä vaihtoehtoja minulla olisi sekä tehtiin alavatsan ultra, jossa kaikki näytti priimalta. Lääkärin mielestä oli mahtavaa, että olin niin varman oloinen päätöksestäni ja hän oli iloinen siitä, että olin riittävän ajoissa liikkeellä lapsen hankinnan kanssa. Sain mukaani kasan esitteitä, varasin ajan lahjasoluneuvontaan ja jäin odottamaan kuukautisten alkamista munasarjojen aukiolotutkimuksen tekemistä varten.

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys

Miten mä tähän oikein päädyin?

Tässä sitä sitten oltiin. Yksin, 30v täyttäneenä ja ilman lasta.

Oon teininä kirjoittanut päiväkirjaani haluavani lapsia ennenkuin täytän 30v. Viime vuonna tuli se maaginen raja täyteen eikä lasta ollut omaan asuntooni ilmestynyt. Tosin ei ollut sitä miestäkään, jonka kanssa olisi sitä lasta voinut yhdessä hoitaa.

Kavereiden saadessa lapsia viimeisten vuosien aikana on oma lapsenkaipuuni alkanut kasvaa infernaaliseksi. Olen aina halunnut olla äiti ja kasvattaa toisesta ihmisestä itseäni paremman version. Useita vuosia oon myös ollut sinkku, jonkavuoksi olen miettinyt erilaisia tapoja hankkia lapsi yksin. Baariin meno ja sieltä tuntemattoman miehen kotiin raahaaminen seksin vuoksi ei kuulostanut loppujen lopuksi kovin kestävältä ratkaisulta. En halunnut saattaa tuntematonta ihmistä vastuuseen mun raskaaksi saattamsiesta enkä toisaalta uskaltanut ottaa riskiä sukupuolitautien saamisesta tai siitä, ettei mies olisi suostunut seksiin ilman kondomia. Siksi päädyin etsimään lisää tietoa hedelmöityshoidoista, joita yksin lasta haluaville naisille tarjotaan.

Viimeisten vuosien aikana oon melkein viikottain saanut kuulla niin töissä kuin vapaa-ajallakin kuinka hyvä olen lasten aknssa toimimisessa ja miten minusta tulisi hyvä äiti. Kunpa ne olisivat tienneet, että suurin toiveeni oli se lapsi mutta siinä vaiheessa se rohkeus yksin hankintaan vielä puuttui. Vuoden 2017 lopussa kirjoitin itselleni viisi tavoitetta vuodelle 2018, joista yksi kohta oli hedelmöityshoitojen aloittaminen. Kevään ja alkukesän keräsin viel rohkeutta, kunnes syksyllä vihdoin uskalsin varata ajan lapsettomuusklinikalle selvittelyihin.

Blogissa tulen kertomaan käynneistä, niiden aiheuttamista ajatuksista sekä toivottavasti pääsen aikanaan muuttamaan blogin raskausblogiksi ja sitten oman pienperheeni blogiksi.

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys