Pakko saada ajatukset jonnekkin ylös.

Pelkään että olen sairastunut. Sairauteen joka syövyttää tätä maata jo niin monen sisältä käsin. Sairauteen jota kutsutaan nimellä masennus.

En ymmärtänyt tätä sairautta aiemmin, vaikka nyt myöhemmin olen ymmärtänyt kohdanneeni saman mörön jo aiemmin, nuorena ja tyhmänä.

En vieläkään itseäni ole viisaaksi sanomassa, ehkä olen vain tyhmentynyt. Mutta sen ole ymmärtänyt että tätä minä en ole mikä nyt minusta kumpuaa. Ahdistus ja epävarmuus ja paskuus.

Paskuus on varmasti lähinnä sitä mitä olen itsestäni nyt tuntenut jo pitkän aikaa. Se tunne leviää ympärilleni ja asioihin joita katson ja koen. Vahva tunne itsestä huonona vaikuttaa kaikkeen mitä koen ja kuinka sen kaiken tunnen. Ahdistus siitä miltä minusta tuntuu ja epävarmuus miksi minusta tuntuu tältä. Miten minä olen nyt tällainen. Näin huono etten saa ajatuksiani kasaan enkä mitään aikaiseksi.

Olen huono opiskelija, tyttöystävä, koiran omistaja ja ihminen. Olen huono ympärilläni kaikelle ja ennen kaikkea itselleni. Voimattomuus tekee minusta huonon ja huonous heikentää ennestään.

Arvostan elämää, mutta kuinka riistävää on tunne kun tuntuu että olisi parempi olla vaan olematta. Ilman mitään juttuja, lopettaa vaan oleminen. Mutta kun rakastan niin monia niitä juttuja mitä on, enkä voi rakasta niitä ilman olemista. Mutta kun ei tahtoisi olla, kun puristaa sisältä ja tyhjä olo täyttää. Kun tulee se tunne että niiden ihanien asioiden olisi parempi olla ilman minua saastuttamassa mitään. Tämä kaikki pelottaa. Enkä osaa pukea mitään todella sanoiksi. Olen hakenut apua, mutta vastaanottoon on vielä yli kuukausi. En tiedä mitä siellä sanoisin. Miten pukea sanoiksi tyhjä, puristava olo mikä tukkii sielua.

Ja minä olen ihminen jota on aina ärsyttänyt itsesyytökset ja oman epävarmuuden kuuluttaminen ja itsensä haukkuminen. Ja mitä minä teen. Syljen tunteeni ulos ja ne ovat pelkkää itseinhoa. Mutta minä en halua että kukaan sanoo niitä tavallisia muka lohduttavia sanoja: ” et sinä ole huono. sinua rakastetaan”. Minä tiedän nämä, mutta en tunne niitä.