20-luvun lumoissa – Sarah Watersin The Paying Guests
Tänä syksynä olen kirjallisuudessa, elokuvissa ja tv-sarjoissa fiilistellyt erityisen kovaa viime vuosisadan alkupuolelle sijoittuvaa historiallista fiktiota, varsinkin 1920-kuvun estetiikkaa sekä maailmansotien välisten vuosien tunnelmaa: surua vanhan maailman hiipumisesta, suursodan jättämiä traumoja, toisaalta kuumeista tulevaisuudenuskoa, jazzia, tanssia ja polkkatukkaisia flappereita lyhyissä kimaltavissa mekoissaan. Ensin koukutuin aivan täysillä australialaiseen Miss Fisher’s Murder Mysteries -tv-sarjaan, katsoin kaikki sarjan tuotantokaudet osapuilleen kahdessa viikossa ja jäin epätoivoisesti kaipaamaan jotain samanhenkistä periodidraamaa, samantyyppistä estetiikkaa. Maanista, kimmeltävää, kuplivaa pintaa ja sen taakse kätkeytyvää yhteiskunnan murrosta, menetyksen tunnetta, kaipuuta kadotettuun maailmaan. Dramaattisia tarinoita täynnä kiellettyä rakkautta, salajuonia ja karmeita murhia.
Jokin siinä ristiriitaisessa tunnelmassa vetoaa tällä hetkellä, resonoi omien fiilisten kanssa. Ehkä koko tällainen tapa representoida 20-lukua kertoo lopulta enemmän omasta ajastamme, maailman muutoksesta, jonka tahti ei ole sittemmin ainakaan hidastunut, ehkä kaipuusta yksinkertaisempiin, dramaattisempiin tarinoihin, vailla ironiaa, vailla kikkailua. Mene ja tiedä. Katsoin pahimpaan 20-lukulaisuuden nälkään alkua Downton Abbeyn viimeisestä tuotantokaudesta, ja tähän mennessä näkemäni perusteella se vaikuttaa mielestäni parhaalta sitten kakkoskauden, joskin juonenkuljetus tarjoaa aika tärähtelevää kyytiä edelleen.
Sitten, osittain myös tämän marraskuun lukuhaasteen myötä, tartuin viimein vanhan suosikkikirjailijani Sarah Watersin uusimpaan romaaniin. The Paying Guest sijoittuu vuoden 1922 Lontooseen ja kertoo köyhtyneistä yläluokkaisista äidistä ja tyttärestä, jotka ovat menettäneet perheen miehet sodassa ja joutuvat nyt rahapulassaan vuokraamaan osan kodistaan keskiluokkaiselle nuorelle pariskunnalle. Päähenkilö Frances Wray ystävystyy vuokralaisensa Lilian Barberin kanssa, ja koska kyseessä on Sarah Watersin romaani, nuorten naisten välinen ystävyys kehittyy ilman muuta piakkoin joksikin muuksi. Gramofoni soi, on tanssia, on kiellettyä intohimoa ja suuria tulevaisuudensuunnitelmia, on karmea murhakin, oikeusjuttu, mediasirkusta ja synkkiä salaisuuksia, savukkeita ja kimallusta, ylipäänsä kaikkea mitä 20-luvulle sijoittuvalta periodikertomukselta voi odottaa.
The Paying Guests on Watersin mittapuulla melko suoraviivainen kertomus, rakkaustarina ja rikostarina. Kerronta tunkeutuu syvälle päähenkilön pään sisään, tämän tunteisiin, vaikutelmiin, haaveisiin ja pelkoihin. Tarina on hidas ja intensiivinen, ja aikakauden henkeä, maailman muutosta ja elämäntapaa tarkastellaan vahvasti Francesin subjektiivisesta näkökulmasta. Teos on pohjimmiltaan tutkielma yhteiskunnan normeihin sopimattoman nuoren naisen identiteetistä ja tunteista, näköalattomuudesta, tylsyydestä, roolin esittämisestä, salaisen rakkaussuhteen tuomasta jännityksestä, pelosta ja syyllisyydestä. Siitä, miten eksyksissä näiden tunteiden kanssa voi olla, miten vaikeaa voi olla hahmottaa motivoiko omia valintoja pohjimmiltaan rakkaus vai uhrimielisyys, kunniantunto vai pelkuruus, ja miten niiden valintojen kanssa olisi silti opittava elämään.
En sanoisi, että tämä on Sarah Watersin paras kirja, lähinnä koska loistava Silmänkääntäjä (Fingersmith) teki vuosia sitten sellaisen vaikutuksen, jota on paha lähteä ylittämään. Erinomainen lukukokemus se oli silti, ja voin suositella sitä kaikille muillekin, jotka ovat koukuttuneet hilpeän, ristiriitaisen 20-luvun fiilistelyyn. Teos on myös suomennettu nimellä Parempaa väkeä, ja käännöksen takana on Helene Bützov, joten uskoisin sen olevan ihan tasokas.
Otan myös vastaan suosituksia hyvistä periodidraamoista, niin kirjallisuuden, tv:n kuin elokuvankin puolelta, jos jollakulla on sellaisia antaa. Downton Abbeykin loppuu kohta.