Huonekuusen neljäs joulu

Joulukuu on vilahtanut ohi lähes huomaamatta töitä paiskiessa, ei ole hirveästi ehtinyt tehdä jouluvalmisteluja tai muutenkaan virittäytyä tunnelmaan. Kodin siivoaminenkin jäi vähän puolitiehen, ruokakaupassa ja punaviiniostoksilla käyminen viime tippaan. Lahjoja ei ehtinyt edes ajatella. Mutta kuusessa on sentään koristeet, ja se riittää.

Minulla on ollut tämä huonekuusi jo neljä vuotta. Se on ainoa huonekasvi jota en ole onnistunut tappamaan alta puolen vuoden, mikä on aika jännää sikälikin että norfolkinaraukaria on käsittääkseni hankalan kasvin maineessa ja tässä taloudessa on menehtynyt monia helppoja. En osaa sanoa, miksi tämä pikku puu menestyy vuodesta toiseen, kasvaa ja rotevoituu pikkuhiljaa – ehkä se vain pitää minusta.

Ripustelin siihen joulukoristeet nyt toista kertaa, se on nykyisin tarpeeksi iso jaksaakseen kannatella pieniä palloja muutaman päivän ottamatta sen kummemmin nokkiinsa. Otan ne kuitenkin pois ennen uuttavuotta, ettei kasviparka vallan väsähdä.

Näitähän myydään kaiken maailman marketeissa nykyään aina joulun alla, ja varmaan monet suhtautuvat niihin sesonkiin kuuluvina koristekasveina joiden ei tarvitsekaan selviytyä loppiaisen yli – eikä niillä nopeasti kasvatetuilla hennoilla yksilöillä välttämättä olisi siihen edes rahkeita. Höntin näköinen pikku puu on kuitenkin juuri sellainen huonekasvi josta itse pidän eniten: sopivan näyttävä, vähän omituinen, tuoksuu miedosti havupuulle, ei kuki. Ilahduttaa aina vuodenajasta riippumatta, vuodesta toiseen kestävänä joulukuusena palveleminen on pelkkää plussaa.