Tammikuun ruikutuskimara, eli alkuvuonna eniten vitutti…

… Snellmanin idioottimainoskampanja, jossa yritetään viherpestä tehotuotantopossusta mukamas lämmöllä ja vankoilla eettisillä periaatteilla kasvatettua vanhanajan arvoruokaa sillä perusteella, että elukoille ei syötetä geenimanipuloitua rehua. Koska hyi, iik, pahat ällöt muuntogeenithän maagisesti siirtyvät soijasta eläimeen ja sitten eläimestä ihmiseen ja aiheuttavat ties minkä autismin ja mahasyövän ja hullun possun aivotaudin, koska pelottavat tiedeihmiset valkoisissa takeissa ja salaliitto. Tai sitten vain, koska turhan pelon lietsonta ja huomion suuntaaminen epäolennaisuuksiin takaavat, että lihasta voi pyytää korkeampaa hintaa ilman, että oikeasti tarvitsee tehdä mitään paremmin kuin muut.

… ihmiset, jotka hehkuttavat puolisonsa ammatillisia saavutuksia ja omaa ylitsevuotavaa ylpeyttään pitkin sosiaalista mediaa. Sinä asut sen ihmisen kanssa! Onnittele kasvotusten, jooko, koska ketään muuta ei kiinnosta.

… tuntemattomat ihmiset, joita seuraan Facebookissa tahtomattani koska joku kaverini tykkää heidän jokaisesta päivityksestään. Tähän sarjaan menee paitsi valikoima poliitikkoja, myös edellisessä kohdassa mainittujen ihmisten puolisot.

… ihmiset, jotka tienaavat tonnin kuussa enemmän kuin minä, maksavat silti vähemmän veroja ja kitisevät, miten kutsumustyön vastaanottaminen niillä ehdoilla on ammatillinen itsemurha.

… se, että kaikki kengät ja vaatteet hajoavat aina kerralla ja yleensä silloin kun on erityisen kylmä, erityisen köyhä ja erityisen paljon haluaisi käyttää niitä samoja tuttuja lohdullisia hyvän tuntuisia kamoja eikä totutella mihinkään uusiin ja omituisiin.

… se, että joku pölli uusimman Kuukausiliitteen työpaikan kahvihuoneesta ennen kuin ehdin lukea sen eikä ilmeisesti aio tuoda sitä ikinä takaisin.

… se, että maksullisen kaukolainan toimittaminen naapurikunnan kirjastosta vaikuttaisi tätä menoa kestävän niin kauan, että olisin yhtä hyvin voinut tehdä maksuttoman normivarauksen lähikirjastoon. Miten monta viikkoa yhden kirjan lähettäminen Lempäälästä Tampereelle voi kestää, minä vain kysyn.

… se, että kaiken maailman tipattomia viettävien elämänsäparantajien takia kaikki kotikulmieni pubit ovat maanantai-iltaisin kiinni.

… se, että kaikki hakuhistoriaani stalkkaavat mainosfiidit internetissä ovat marraskuusta asti mainostaneet minulle tätä halvatun pölliä. En ole vieläkään ruvennut haluamaan tai edes tajuamaan sitä. Varmaan ennen pitkää.

… pimeys, ja se, miten se saa kaiken muun ärsyttämään vielä enemmän. Se, etten olekaan ilmeisesti enää immuuni kaamokselle niin kuin ennen. Tai sitten en koskaan ollutkaan, mutta humanistihaihatusopiskelijana kukaan ei ihmeemmin huomannut jos horrostin kaiket talvet kuin krapulainen siili. En edes minä.

Tulisi jo kesä.