Hetki sitten oli kevät

Eilen töihin kävellessäni taivaalta viskoi sellaista räntämoskaa, ettei meinannut edes uskoa. Perille päästessäni takkini oli loskan kuorruttama, kenkäni läpimärät, varpaani ja sormeni umpijäässä ja silmälasini niin täynnä vesipisaroita etten nähnyt melkein mitään. Huhtikuun loppupuolella! Mikä tätä kevättä vaivaa?

Väkisinkin ajatukset karkasivat maaliskuun auringossa hohkaavaan Roomaan, suloisen lämpimiin kevätpäiviin ja siihen, että yksisuuntaiset lentoliput eivät ehkä paljoa maksaisi.

Roomasta mieleen jäivät häikäisevä aurinko, raunioissa maleksivat kulkukissat, puistojen puissa roikkuvat kypsät appelsiinit ja huikaisevat näköalat yli kaupungin. Ilma tuoksui kukkasilta ja vihreiltä kasvavilta asioilta, keskipäivän auringossa kuumenevalta kiveltä, katupölyltä ja paistuvalta ruualta.

Tiberin rannassa viikunapuu teki hedelmää.

Jossain ulvoi aina auton varashälytin, katua ylittäessä oli jäädä Vespan alle ainakin kerran päivässä, historiallinen keskusta kuhisi jo alkukeväästä turisteja niin, ettei sekaan meinannut mahtua. Autoja oli kapeilla kaduilla käsittämättömän paljon, jalkakäytävän käyttäminen parkkipaikkana on paikallisten mielestä ilmeisesti ihan okei. Kaiken sen lakkasi huomaamasta parin päivän jälkeen.

Koko paikka kuhisi elämää: kissoja ja koiria, kukkivia puita ja kypsyviä hedelmiä, vihreänä rehottavaa ruohoa. Ihmiset kasvattavat parvekkeillaan kokonaisia puutarhoja, hedelmäpuita, kaktuksia, kaikkea mahdollista.

Kaupunki on paikka paikoin niin rähjäinen ja graffitien kirjoma että näyttää postapokalyptiseltä joutomaalta, ja silti kokonaisuudessaan niin kaunis että sitä on melkein vaikea käsittää. Miten voi olla, että kolmen miljoonan asukkaan suurkaupungissa ei ole yhtäkään lasipilvenpiirtäjää missään, vaan taivasta vasten piirtyy vain satoja vuosia vanhoja kupoleita ja torneja?

Perinteiset roomalaiset pastat ovat yksinkertaisuudessaan taivaallisen hyviä. Paikalliset artisokat olivat sesongissa, niitä sai kaikkialta.

Emme jaksaneet jonottaa Colosseumiin emmekä Vatikaanin museoihin. Emme ehtineet kävelemään Via Appialle emmekä käymään Ostia Anticassa, Augustuksen mausoleumikin jäi vielä näkemättä, samoin kuin Palazzo Borghesen puutarhat ja aivan majoituksemme vieressä sijainnut pieni sympaattisen näköinen puisto. Porta Portesen katumarketinkin missasimme, ja monta kiinnostavaa ravintolaa jäi kokeilematta.

Mikä onkin erittäin hyvä, koska onpahan enemmän syitä mennä uudestaan. Pian.