Sanoisin, että ihan tykkään niin kutsutuista design-esineistä ja -kalusteista. Väitän, että osaan antaa arvoa luovuudelle ja estetiikalle ja suunnittelijan työlle ja taiteelliselle visiolle. Sanoisin jopa, että kykenen aivan hyvin ymmärtämään, miksi joku on valmis panostamaan satoja euroja valaisimeen tai maksamaan viisi tonnia sohvasta.

Laatu, kauneus, käytännöllisyys, kotimaisuus, ekologisuus, mitä näitä on, ovat silmissäni rahanarvoisia asioita, totta ihmeessä. Panostan niihin itsekin mielelläni silloin kun vähäinen varallisuuteni sen sallii. Taloudellisessa työväenluokkaisessa kodissa kasvaneelle lamalapselle satojen eurojen hankinnat täytyy perustella aika tarkkaan, mutta en lähtökohtaisesti pitäisi itseäni sellaisena ihmisenä, joka nihkeilee siitä, että hyvin suunniteltu laatutuote maksaa. Tai edes siitä, että maineikkaan suunnittelijan nimi itsessään maksaa.

Mutta siinä vaiheessa loppuu Ikea-kalusteiden keskellä varttuneelta betonilähiön kasvatilta ymmärrys, kun vastaan tulee jotain tällaista:

Se on öljytty puupalikka, ja se maksaa tamperelaisen keskustakaksion kuukauden vuokran verran. Se ei oikeasti ole edes mikään jakkara sen enempää kuin mikä tahansa puolisen metriä korkea ja ihmisen painon kestävä esine on jakkara.

Ymmärrän, että huippumuotoilussa maksetaan paljon muustakin kuin esineestä itsestään. Mutta silti tässä kyllä tuntuu jo, että kuluttajaa niin kutsutusti nussitaan silmään. Että kyseessä täytyy olla vitsi, jonka taka-ajatuksena ehkä on testata, miten paljon ilmaa tuotteen hintaan pystytään pumppaamaan pelkällä brändäämisellä ennen kuin ihmiset lakkaavat ostamasta.

Jos tätä lukee joku, joka olisi valmis maksamaan kuvassa olevasta esineestä pyydetyn hinnan tai keksii järkeviä perusteita sille, miksi joku olisi, olisin valtavan utelias kuulemaan niitä. Törmäsin tähän tuotteeseen itse Finnish Design Shopin mainoksessa, joka pyörii täällä Lilyssä otsikolla ”Parhaat joululahjavinkit” – otaksun siis, että tämän sivuston lukijakunta on juuri sitä kohderyhmää, jonka moisia hankintoja uskotaan tekevän.

Vaikka itse olisinkin niin astronomisen rikas, että 743 euroa jakkarasta ei kirpaisisi, ja vaikka haluaisin jostain syystä antaa läheiselleni joululahjaksi jakkaran, valitsisin silti tuotteen, joka edes yrittäisi tosissaan olla jakkara. Koska kenen tahansa takamus ansaitsee sijakseen parempaa kuin halkeilleen puisen särmiön.

Joskin myönnettäköön, että ainakin tuo olisi helppo paketoida.