Paljonko maksaisit puisesta pöllistä?

Sanoisin, että ihan tykkään niin kutsutuista design-esineistä ja -kalusteista. Väitän, että osaan antaa arvoa luovuudelle ja estetiikalle ja suunnittelijan työlle ja taiteelliselle visiolle. Sanoisin jopa, että kykenen aivan hyvin ymmärtämään, miksi joku on valmis panostamaan satoja euroja valaisimeen tai maksamaan viisi tonnia sohvasta.

Laatu, kauneus, käytännöllisyys, kotimaisuus, ekologisuus, mitä näitä on, ovat silmissäni rahanarvoisia asioita, totta ihmeessä. Panostan niihin itsekin mielelläni silloin kun vähäinen varallisuuteni sen sallii. Taloudellisessa työväenluokkaisessa kodissa kasvaneelle lamalapselle satojen eurojen hankinnat täytyy perustella aika tarkkaan, mutta en lähtökohtaisesti pitäisi itseäni sellaisena ihmisenä, joka nihkeilee siitä, että hyvin suunniteltu laatutuote maksaa. Tai edes siitä, että maineikkaan suunnittelijan nimi itsessään maksaa.

Mutta siinä vaiheessa loppuu Ikea-kalusteiden keskellä varttuneelta betonilähiön kasvatilta ymmärrys, kun vastaan tulee jotain tällaista:

 

palikka.png

Se on öljytty puupalikka, ja se maksaa tamperelaisen keskustakaksion kuukauden vuokran verran. Se ei oikeasti ole edes mikään jakkara sen enempää kuin mikä tahansa puolisen metriä korkea ja ihmisen painon kestävä esine on jakkara.

Ymmärrän, että huippumuotoilussa maksetaan paljon muustakin kuin esineestä itsestään. Mutta silti tässä kyllä tuntuu jo, että kuluttajaa niin kutsutusti nussitaan silmään. Että kyseessä täytyy olla vitsi, jonka taka-ajatuksena ehkä on testata, miten paljon ilmaa tuotteen hintaan pystytään pumppaamaan pelkällä brändäämisellä ennen kuin ihmiset lakkaavat ostamasta.

Jos tätä lukee joku, joka olisi valmis maksamaan kuvassa olevasta esineestä pyydetyn hinnan tai keksii järkeviä perusteita sille, miksi joku olisi, olisin valtavan utelias kuulemaan niitä. Törmäsin tähän tuotteeseen itse Finnish Design Shopin mainoksessa, joka pyörii täällä Lilyssä otsikolla ”Parhaat joululahjavinkit” – otaksun siis, että tämän sivuston lukijakunta on juuri sitä kohderyhmää, jonka moisia hankintoja uskotaan tekevän.

Vaikka itse olisinkin niin astronomisen rikas, että 743 euroa jakkarasta ei kirpaisisi, ja vaikka haluaisin jostain syystä antaa läheiselleni joululahjaksi jakkaran, valitsisin silti tuotteen, joka edes yrittäisi tosissaan olla jakkara. Koska kenen tahansa takamus ansaitsee sijakseen parempaa kuin halkeilleen puisen särmiön.

Joskin myönnettäköön, että ainakin tuo olisi helppo paketoida.

Puheenaiheet Sisustus Raha Ajattelin tänään

Punaviinikaakao. Kuulostaako hyvältä?

Joo, niin minustakin. Kerrassaan ihanalta. Niin hyvältä, että viisi minuuttia sen jälkeen kun kuulin ajatuksesta ensimmäisen kerran olin jo matkalla Alkoon.

Punaviinikaakao on ilmeisesti ollut jonkin kokoinen hitti amerikkalaisessa ruokablogiskenessä tänä syksynä – loskakelien ykkösjuoma, jota siemailla viltin alla pimeinä myrskyisinä iltoina, ja oi miten kotoisaa. Sekä kaakao että punaviini ovat erinomaisia kaamosmasennuksen karkotusjuomia itsessään, ja punaviini ja suklaa muodostavat yhden klassisimmista lohturuokayhdistelmistä, jonka ihmiskunta on keksinyt. Tällä logiikalla punaviinikaakaon pitäisi olla täydellinen yhdistelmä kaikkea sitä, mikä pimeässä vuodenajassa on parasta. Samettista ja täyteläistä ja taivaallisen ihanaa.

viini.jpg

Joo ei. Se on luvalla sanoen ihan helvetin pahaa.

Ihmiset rakkaat, mitä ikinä teettekin, älkää ikinä, missään olosuhteissa sekoittako punaviiniinne maitoa. Se ei ole koskaan hyvä idea. Koskaan.

(Paitsi eräänä muistamisen arvoisena iltana karaokebaari Tiikerihaissa, mutta silloinkin vielä parempi idea olisi voinut olla jättää se sanoinkuvaamattoman hirveä, pilaantuneen makuinen punkku vain suosiolla juomatta.)

Viikon pahin pettymys. Mutta tulinpahan testanneeksi, ja nyt teidän ei tarvitse.

Hyvää viikonloppua itse kullekin. Pitäkää perjantaipunkku punkkuna ja kaakao kaakaona.

Koti Ruoka ja juoma