Tag: TV-sarjat

Viime aikoihin asti tapasin olla kirjoista tehtyjen elokuva- ja tv-sarja-adaptaatioiden suhteen melkoinen puristi. Ehdottomasti tärkeintä adaptaation arvottamisessa minulle oli sen uskollisuus alkuteokselle: ihannetapauksessa adaptaatio toistaisi alkuteoksen tarinan – tai oikeammin juonen ja henkilöhahmot – mitään siihen lisäämättä tai siitä pois jättämättä. Rakastin BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo -minisarjaa tästä syystä, samoin kuin monia muita BBC:n adaptaatioita, […]

Game of Thrones on täällä taas. Myönnettäköön, että sitä ei ole tällä kertaa tullut odotettua millään erityisellä intensiteetillä – viides kausi oli niin heikkoa tasoa etten ole kaikkia jaksoja nähnyt vieläkään enkä varmaan katsokaan. Aivan kammottava kirvelevä pettymys, kun sarjasta siihen asti olin pitänyt hyvinkin paljon. Antanut sille anteeksi kaiken sen kasuaalin seksismin ja muut […]

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, rupesimme Downton Abbeyn päätyttyä katsomaan pitkään katselulistalla roikkunutta The Knickiä. Koska teki mieli katso lisää periodidraamaa ja olin jostain syystä saanut päähäni (luultavasti koska spoilerien pelossa luin suosituksia erittäin silmäillen), että tässä olisi vielä yksi sellainen kiva ja hyväntuulinen, vuosisadan takaista estetiikkaa fiilistelevä pukudraama, vähän niin kuin Miss Fisher’s Murder Mysteries […]

Downton Abbeyn päättymistä on nyt viimeisen tuotantokauden pyöriessä kohti loppuaan käsitelty mediassa ikään kuin jokin aikakausi olisi tullut tiensä päähän. Surraan ja itketään, pidetään liikuttuneita muistopuheita. Ja mikäs siinä, onhan kyseinen sarja epäilemättä yksi kaikkien aikojen katsotuimista, sillä on uskolliset faninsa ympäri maailmaa, se on pyörinyt varsinkin englantilaiseksi periodidraamaksi melko pitkään. Silti minulle on tullut […]

En ole ikinä hirveästi välittänyt supersankaritarinoista. Olen pitänyt niitä pinnallisena, väkivaltaa glorifioivana, juoneltaan ontuvana ja henkilöhahmoiltaan latteana, 50-lukulaisiin sukupuolirooleihin juuttuneena pseudotieteisfiktiona, jossa kaikki pyörii sankariksi henkilöidyn kaikkivoipaisuusfantasian ympärillä ja jako hyviksiin ja pahiksiin on ikuisesti lapsellisen mustavalkoinen ja kyseenalaistamaton. Eikä edes aloiteta niistä typeristä kostyymeistä. Sitten luin Alan Mooren Watchmenin, vaikutuin erittäin syvästi ja tajusin, […]