Yksitoista kysymystä ja vastausta

Huippuhyvän Pirtti ja piskit -blogin jennajohannasi heitti tänne yksitoista kysymystä Liebster Award -haasteen merkeissä. Iso kiitos siitä, tämä on kunnia! Mikäpä olisikaan parempaa ajanvietettä tällaiseen väsähtäneeseen ja, jos ihan täysin rehellisiä ollaan, hivenen krapulaiseen sunnuntaipäivään. Siispä vastailemaan.

1. Oletko kääntänyt kelkkasi jonkin yllättävän asian suhteen viime aikoina?

Muutamankin. Olen tässä viime aikoina jonkin verran käynyt läpi ja päivittänyt vanhoja kiveen hakattuja periaatteitani ja uskomuksiani, jotka pitkälti pohjaavat lukioikäisen itseni käsityksiin maailmasta. Olen tullut siihen tulokseen, että supersankaritarinat ovat sittenkin kiinnostavia (paitsi Superman, Superman on tylsä), että yhdessä asussa voi olla liikaa punaista väriä ja että kirjojen lukeminen sähköisinä tabletilta ei ole askel kohti täyttä rappiota vaan sittenkin erinomaisen kätevää, varsinkin reissussa, pimeässä autossa ja silloin kun kyseinen opus painaisi paperiversiona yli kaksi kiloa.

Itsestäni ehkä suurimmalta ja yllättävimmältä tuntunut kelkan kääntyminen, ja hyvin hidas sellainen, liittyy siihen, että olen monivuotisen tarkan kasvissyönnin jälkeen siirtynyt valikoivaan ja erittäin kasvispainotteiseen sekaruokavalioon. Syön nykyisin lihaa ehkä keskimäärin kerran kuussa, ja enempään ei olisi varaakaan koska edellytän kyseiseltä lihalta pääsääntöisesti kotimaisuutta ja ehdottomasti eettistä tuotantoa. Järkeilen asian niin, että jos tavoitteena on parantaa tuotantoeläinten oloja, on kuluttajan mielekkäämpää pyrkiä tukemaan eettisiä vaihtoehtoja mahdollisuuksien mukaan kuin boikotoida yksioikoisesti kaikkea lihantuotantoa. Tilasin juuri paikallisesta lähiruokapiiristä pari kiloa vapaana kasvaneen ylämaankarjan lihaa – tämän talouden kulutuksella sen pitäisi riittää ainakin kahdeksi kuukaudeksi. Saatan kehittää tästä aiheesta vielä omankin postauksensa, jää nähtäväksi.

2. Hame vai housut?

Hame, ilman muuta. Tämä on yksi niistä lukioaikana kehittämistäni päähänpinttymistä, joita en koe tarpeelliseksi päivittää. En ole käyttänyt housuja muualla kuin lenkillä nyt, odotas, suunnilleen kahdeksaan vuoteen jos oikein lasken (ja se lenkkeily on, köh, hyvin epäsäännöllistä). Kun olin seitsemäntoista, tai niillä main, muotiin tulivat aivan naurettavan kireät, vuosi vuodelta entistä ihonmyötäisemmät pillifarkut (ja kun denimistä loppui kiristämisvara, keksittiin jeggingsit, herran tähden). Muita vaihtoehtoja ei tuntunut enää olevan tarjollakaan kuin näitä silloisen minun mielestä ”yliseksualisoivia”, mauttomia ja törkeän epämukavia makkarankuoria – ja minähän päätin protestoida. Omalle, tuotanoin, fiftarihenkiselle kropalleni hameet ja mekot sopivat sitä paitsi joka tapauksessa paremmin. Ja niitä saa paremmin kivan värisinä. Ja vintagena. Joten se jäi tavaksi.

3. Miten suhtaudut superfoodeihin?

Riippuu superfoodista. Gojimarjat ovat pahoja, kotimaiset marjat hyviä. Valkosipulia laitan vähän kaikkeen ruokaan ja väitän että se tappaa suurimman osan alkavista flunssista, joten se ehkä lasketaan. Tykkään vetää sokeroimatonta tyrnimehua ja puolukoita sellaisenaan, koska happamat asiat ovat hyviä. Miten senkin superiuden sitten ottaa, hyväksi vastustuskyvylle mutta pahaksi hampaille. Yleisesti ottaen tähtään monipuoliseen ravintoon, kokeilen mielelläni kaikkea mutta en syö mitään pahanmakuista vain sen takia että se on terveellistä.

4. Mitä tahtoisit sanoa kymmenen vuoden takaiselle itsellesi?

”Tervehdys tulevaisuudesta, ysiluokkalainen minä! Vau, 90-luku tosiaan päättyi Hervannassa vasta 2008. Hei kuule, mitä jos menisit kuitenkin edes nyt välitunnilla ulos koska mää olen aika varma että tässä rakennuksessa on hometta. Hyvä. Eli sää olet nyt viisitoista ja sulla on paljon suuria suunnitelmia, ja niistä ei toteudu puoletkaan, mutta se on okei, koska sää et oikeasti tiedä vielä mistään mitään ja saat nähdä, että parempia tulee tilalle – en halua spoilata mutta sen verran sanon että hyvin se kaikki menee. Älä stressaa! Äläkä ota lukiossa pitkää matikkaa, se pilaa elämäsi. Sun nenässäsi ei ole muuten mitään vikaa, se on ihan hyvä. Ja siis, dude, siili vielä menettelee mutta noi reisitaskuhousut, not pulling them off.”

5. Kumpi puoli näkkileivästä kuuluu voidella?

Sileä. Tietysti.

6. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi repeatilla?

Dr. Hookin ”Sylvia’s Motheria”. Jäi mieleen Fargon kakkostuottarin soundtrackilta.

Yleisesti ottaen mulla ei ole erityistä musiikkimakua, ja se, mitä milloinkin jää pyörimään on perin sattumanvaraista. Viimeaikaiseen soittolistaan kuuluvat myös esim. ”Don’t Cry for Me, Argentina” Evita-musikaalista, ”Bonnie Banks of Loch Lomond”, Toton ”Africa”, Billy Joelin ”James” ja Frendien tunnari. Kun jokin soi, se yleensä soi repeatilla.

7. Paras viime aikoina näkemäsi elokuva?

Jos puhutaan ihan elokuvallisesta laadusta ja sellaisesta vaikuttavuudesta, niin vuoden tähän mennessä paras on varmaankin ollut The Revenant. Mutta jos aivan rehellisiä ollaan, en oikeastaan tykännyt kyseisestä teoksesta läheskään niin paljon kuin olisin halunnut tykätä, se oli liian pitkä, lopussa ei ollut mitään järkeä, ja se kohtaus jossa Leonardo DiCaprio laukkaa heppoineen alas jyrkänteeltä ja selviää ehjin nahoin koska tippuu jonkun kuusen oksistoon… kamoon. Tämä leffavuosi on lähtenyt vähän laihasti kaiken kaikkiaan, mitään supererityistä ei ole tullut vastaan. Mutta Marvel-elokuvien parissa on ainakin viihdytty.

8. Mistä piirteestä ulkonäössäsi pidät eniten?

Äiti leikkasi mulle juuri kivan tukan, kiitos äiti. Joten tänään vaikka siitä.

9. Millaiset olisivat unelmatreffit?

Mä epäilen että olen tässä mielessä vähän tylsä. Tykkään ravintolaillallisista, elokuvista, pitkistä keskusteluista jonkun kivan pubin nurkkapöydässä ja kävelyretkistä lämpiminä kesäöinä. Ei mitään kauhean ihmeellistä tai erikoista siis, yhtä kliseetä kliseen perään, mutta seura on tietenkin se joka oikeasti merkitsee.

10. Pidätkö esiintymisestä?

Pari vuotta sitten olisin vastannut että hyi en. Ja edelleen sanon, että en oikeastaan erityisemmin. Mutta tykkään paasata ja mesota asioista joista olen kiinnostunut ja joita pidän tärkeinä, ja olen valinnut itselleni ammatin jossa pakostakin joutuu luennoimaan ja esitelmöimään jonkin verran, joten parempi olisi opetella tykkäämäänkin siitä.

11. Lopuksi vapaavalintainen kuva kertomaan tästä päivästä:

Mitäs tässä, laiska sunnuntai, raukea kissa, kuppi kahvia, tyhjä pizzalaatikko. Eilen oli juhlat, nyt vähän väsyttää.

Tämä haaste pitäisi ilmeisesti laittaa seuraavaksi uusilla kysymyksillä eteenpäin yhdelletoista muulle pienen lukijakunnan bloggaajalle. Pakko kuitenkin tunnustaa, että mieleeni ei nyt tule enää yhtään edelleen päivittyvää blogia jota seuraisin, joka ei ole tätä haastetta jo saanut ainakin kertaalleen. Olen ollut ulkona näistä kuvioista vähän aikaa. Palaan asiaan myöhemmin mikäli keksin jotain. Sori siitä.