Kun moka ei tunnu ollenkaan lahjalta
Tiedättekö sen improkursseilta tutun sanonnan, että ”moka on lahja”? Sanonnan takana on, ettei mokaaminen ole vakavaa, virheille saa nauraa ja moka on aina merkki siitä, että on uskaltanut tehdä jotain, missä ei välttämättä aina onnistu – ja ilman tällaista uskallusta ei ikinä opi tai kehity.
Ihania periaatteita ja olen näitä itsekin opettanut monille oppilailleni hyvin tuloksin. Mutta mitäs sitten, kun se moka ei tunnukaan ollenkaan lahjalta, vaan ikävimmältä jutulta, mitä elämässä on tapahtunut pitkään aikaan? Mitä tehdä, kun mokalle itkeminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta, eikä naurata yhtään?
Kaikki ovat joskus mokanneet pahasti: loukanneet, satuttaneet, sössineet töissä, tehneet jotain tosi noloa, nauraneet tai itkeneet väärässä paikassa, tulleet huijatuksi, esiintyneet surkeasti, käyttäneet rahaa järjettömiin juttuihin tai tehneet jotain sellaista, mikä tuntuu vievän elämän hetkeksi raiteiltaan. Kun seuraukset ovat pahemmat kuin nolatuksi tuleminen, moka ei välttämättä ole ollenkaan hauska juttu, eikä sille tee mieli nauraa edes vuosien päästä.
Mitä siis tehdä? Tässä muutamia hyviksi kokemiani vinkkejä, joita olen nappaillut mukaan elämän varrelta ja opinnoistamme (kyllä, CVT-opinnoissa otetaan ihanalla tavalla huomioon myös opettajuuden ja laulamisen psykologinen puoli, johon tämä virheidensietokyky kuuluu aika oleellisesti):
1. Hyväksy tunteesi. Tilanne todennäköisesti hävettää /suututtaa /itkettää /harmittaa, usein aivan suunnattomasti. Muista, että voimakkaatkin tunteet ovat ohimeneviä – niiden iskiessä on tärkeää antaa tunteelle tilaa, mutta samalla muistaa, että tunne kyllä menee ennen pitkää ohi, kun siinä ei jää tietoisesti vellomaan.
2. Soita kaverille. Anna hyvän ystävän tuoda tilanteeseen ulkopuolisen näkökulma. Avaudu ihmiselle, jonka uskot voivan samaistua tilanteeseesi (vältä ehkä niitä tyyppejä, jotka tuomitsevat tai jakelevat samantien neuvoja, joita et ole valmis ottamaan vastaan). Tuntuu myös hyvältä kuulla, ettet ole maailmassa ainoa ihminen, joka tekee virheitä.
3. Mieti, mihin voit vaikuttaa. Keskity korjaamaan se, mitä korjattavissa on ja hyväksymään se, mitä et enää voi korjata. Mielesi yrittää varmasti syöttää sinulle uudestaan ja uudestaan ajatuksia siitä, mitä sinun olisi pitänyt tehdä, eikä todennäköisesti keskity siihen, mitä voit tehdä nyt.
4. Tee, mitä voit. Pyydä anteeksi, tee jotain asian eteen, jos voit. Jos et voi, pyri hyväksymään tilanne. Hyväksy myös se, että tilanteen hyväksymisessä voi mennä aikaa. :)
5. Mieti, mitä opit tilanteesta. Ehkä tilanne oli uusi ja tiedät jatkossa paremmin, miten kohtaat vastaavat tilanteet? Ehkä opit huolellisuutta? Ehkä opit, että isoistakin mokista voi päästä yli ja ne näyttävät pienemmiltä, kun aikaa on kulunut tarpeeksi.
6. Vaihda fokusta, kun olet päässyt eroon ensjärkytyksestä. Tee jotain, mistä pidät, käy pitkällä lenkillä, näe ystäviä ja muistuta itseäsi kaikesta siitä, mikä elämässäsi on hyvää. Älä kuitenkaan pakene ongelmiasi; on mahdollista samalla hyväksyä tapahtunut ja sen herättämät vaikeat tunteet ja antaa samalla tilaa kaikelle paremmalle.
7. Katso eteen. Mieti, mitä kaikkea hyvää sinulla on edessäsi ja miten mokasta selviäminen vahvistaa sinua ihmisenä (ja ehkä opettaa jotain uutta).
8. Katso taakse. Mieti, miten paljon olet oppinut ja mennyt eteenpäin viimeisten vuosien aikana. Ehkä menneisyydestäkin löytyy jokin moka, joka on kasvattanut sinua?
Kirjoittelen tätä juttua samalla vähän itsellenikin; viime viikolla pidin opetustuokion, johon ahdoin kerralla liikaa asiaa – jostain syystä intuitioni opettajana oli tuon tunnin aikana aivan metsässä ja tunnin jälkeen oppilaalla oli hämmentynyt olo. Olen nyt viikon verran piiskannut itseäni asiasta ja murehtinut tilannetta. Kaikki yllä olevat keinot ovat tulleet käyttöön ja täytyy sanoa, että nyt voin jo vähän varovaisesti hymyillä sille, miten suuren tunnekuohun tällainen epäonnistuminen sai minussa aikaan – olenhan itsekin vielä oppimisen prosessissa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin siis, tehdään niistä vastoinkäymisistä voimaa!